Läski ja Rööki

Saikulla yhä

2012-03-06T01:53:00.000-08:00

Sairasloma jatkuu vielä torstaihin asti. Perjantaina töihin. Olen jo aika hyvässä kunnossa, jaksaa tehdä kotitöitä sun muuta. Huomenna on yksityiselle aika jossa tehdää se sisätutkimus johon sain lähetteen kunnan lääkäriltä. Kun nyt kävin viime perjantaina lääkärissä niin lääkäri sano että ajan saa Höyhtyälle n. kahden kuukauden sisällä. Minä en jaksa niin kauaa odottaa joten varasin ajan yksityiselle.

En ole nyt käynyt vaa'alla. Mutta en ole kyllä syönytkään sallitun kalorimäärän yli. Nyt sairastamisen aikana tuo laihduttaminen on ollut tauolla kun välillä ei ole ruoka maistunut ja välillä taas tuntuu ettei muuta teekkään kuin syö. Ostin töihin uudet housut ja kaksi päivää jännitin että meneeköhän ne päälle kun olivat yhden koon pienemmät mitä vanhat pökät. Sitten uskalsin vihoviimein niitä kokeilla ja helposti meni jalkaan. Olisivat voineet olla vielä yhden numeron pienemmät niin silti olisi mennyt jalkaan. Vanhat housut olivat siis kokoa 58/60 ja nämä olivat 54/56.

Yhteishaku alkoi. Laitoin heti eilen hakemukset kouluihin, biologia yliopistoon ja AMK:hon sosionomi ja röntgenhoitaja. Samat kuin viime vuonna. Kävin kaikki koulutukset läpi mutta ei oikein muu kiinnostanut. Yliopistolla kyllä olisi muitakin aineita mutta haluan keskittyä vain yhteen ja lukea biologian pääsykokeisiin. Jos en nyt pääse opiskelemaan biologiaan niin sitten voi harkita jos lukisi johonkin muuhun aineeseen ensi vuonna. Biologiaa en kyllä jaksa lukea enää tämän jälkeen. Sen verran tulee erytrosyytit ja limbinen järjestelmä korvista että en jaksaisi lukea niistä taas vuoden verran. Toivottavasti siis nyt koe menee hyvin ja pääsen yliopistoon opiskelemaan. Hirvittää, pelottaa ja kauhistuttaa vain se koe. Entä jos en osaa vastata kysymyksiin taikka vastaan väärin niinkuin viime kerralla. Ahistaa. No, pitää vain yrittää rauhoittua siellä kokeessa ja rauhassa lukea kysymykset ja vaikka suttupaperille kirjoittaa mitä tietää ja sitten niistä muodostaa vastaus. Alle kolme kuukautta aikaa lukea kokeeseen. Pääsykoe on 24.5. Jos mieheni ei olisi tukenut, auttanut ja kannustanut niin en olisi varmaan mennyt siihen kokeeseen viime vuonnakaan. Olisin juossut helvetin lujaa karkuun jonnekkin. Ehkä vika on siinä että vähättelen aina osaamisiani. Lähihoitajaksikin opiskelin sen takia että eksä ehdotti sitä ja sanoi että minun kannattaisi sinne hakea. Enkä nyt tarkoita ettenkö olisi halunnut opiskella lähihoitajaksi mutta taidan tarvita aina potkun perseelle ennen kuin saan jotain aikaiseksi opiskelujen suhteen.

Back on track

2012-03-01T03:51:00.000-08:00

Ensimmäinen päivä ilman särkylääkkeitä ja mennyt ainakin tähän asti ihan hyvin. Tietokoneellakin jaksaa olla eikä selkää hirveästi säre. Paino on heitellyt aika lailla nyt sairaana ollessa. Ensin se tippui reippaasti mutta sitten kun ruokahalu tuli takaisin ja vatsa ei ollut enää kipeä tuli syötyä ihan normaalisti. Olen kyllä nyt sairaana ollessa syönyt myös herkkuja varsinkin kun on masentanut tämä sairastaminen. Tämä viikko sairaslomaa ja ensi viikolla takaisin töihin. Olen jo niin kyllästynyt olemaan kotona kun ei ole mitään tekemistä. Varsinkin kun ei ole pystynyt pelaamaan tietokoneella mitään selän takia. Joten olen päivät köllinyt sohvalla ja katsonut elokuvia joita olen nauhottanut digiboksille. Lääkäri sanoi että liikunta on paras lääke ja olenkin joka päivä kävellyt edes vähäsen. Paino oli tällä hetkellä 138,5kg. Punnitsin itseni heti aamulla ja pelkäsin että paino olisi reippaasti noussut koska olen tosiaan syönyt karkkia, suklaata sun muuta nyt sairaslomalla. Masennusjakso ei paranna yhtään asiaa. Juuri masennusjaksojen takia olen monta kertaa lopettanut laihduttamisen ja sortunut herkkuihin. Mutta nyt on jo hieman parempi mieli kun ei ole niin kipeä mitä viikonloppuna olin.

Edelleen kipeä

2012-02-26T12:54:00.001-08:00

En ole tänne pystynyt kirjoittelemaan kun en kykene kauaa istumaan tietokoneella. Kävin viime keskiviikkona sairaanhoitajalla ja sain kaksi päivää sairaslomaa. Maha sekaisin, kuumetta, selkä kipeä ja alavatsa kipeä. Ei ole virtsatientulehdus, en ole raskaana ja crp on normaali. Perjantaina lääkäriin ja lääkäri tutki minut. Ei osannut sanoa mikä vaivaa, ei määrännyt sairaslomaa eikä vahvempia särkylääkkeitä. Lauantaina päivystykseen. Neljä tuntia odottelua ja lääkäri ei osannut sanoa (taaskaan) että mikä minua vaivaa. Kaksi kipupiikkiä perseeseen ja nyt sekin on kipeä niiden piikkien takia. Para-tabs grammanen ainoa särkylääke jota olen syönyt pitkin päivää ja muuta särkylääkettä ei ole määrätty. Olen ollut todella väsynyt ja viime yönä ei voinut selällään nukkua. Huomenna sitten neljännen kerran lääkäriin hakemaan lisää sairaslomaa koska en kuumeen ja selkäkipujen takia voi töihin mennä. Alavatsaa nipistelee välillä mutta ei ole enää jatkuvasti kipeänä. Särky säteilee välillä myös hartioihin. Ei ole flunssaa taikka noroa tai muuta mahatautia. Lähete on sisätutkimuksiin mutta saa nähdä millon sinne pääsee. Olen ollut nyt kaksi viikkoa kipeänä. Puolitoista viikkoa siitä olin töissä ja söin särkylääkkeitä mutta kun kivut paheni niin oli pakko hakea sairaslomaa.

Tämän kaiken paskan lisäksi (eikä mikään ihme) tuli masennuskausi. Onneksi lievänä mutta nyt kun lääkäri meinasi että vähennetään lääkitystä niin sekin on pitänyt laittaa jäähylle ja olen syönyt normaaliannoksen Seroquelia. Oli siis tässä kuussa tarkoitus laskea 600mg:sta 500mg:aan ja ensi kuussa 400mg:aan. Nyt olen ottanut sen 600 ettei masennus mene pahemmaksi. Toivottavasti huomenna saan lisää sairaslomaa ja toivottavasti parempaa särkylääkettä. Kaikenmaailman kokeita on otettu ja mitään ei ole löytynyt. Osasta ei ole vielä tullut tuloksia.

Olen niitä jotka menevät lääkäriin pää kainalossa. Pienet flunssat ja norot sun muut kestää ihan hyvin eikä nyt siihen lääkäriä tarvita jos sormi menee sahatessa poikki. Vähän vain erikeepperiä ja se on kuin uusi. Sen takia onkin nyt ollut todella raivostuttavaa käydä lääkärissä kun he vain kohauttelevat olkiaan eivätkä tiedä mikä minua vaivaa. Kaksi viikkoa kipeänä on jopa minulle pitkä aika. Toivottavasti tästä tokenee pian ettei masennusjakso pahene tämän takia. Kirjoittelen sitten kun olen paremmassa kunnossa.

Kipiänä

2012-02-21T08:00:00.000-08:00

Olen laihtunut kaksi kiloa. Nyt voisi hurrata ja hihkua mutta ei naurata. Tarkkaa painoa en tiedä koska punnitsin itseni nyt päivällä vaatteet päällä. Olen ollut viime viikosta asti kipeänä. Viime viikolla tämä alkoi ja vain jatkuu. Naisten vaivoja. Katselin jo netistä että mitä oireita endometrioosiin kuuluu ja kaikkihan sieltä löytyi. Olen ollut viime viikosta asti todella väsynyt, kipeä ja kiukkuinen nälästä kun ei ole uskaltanut mitään syödä. Jos syö, kaikki tulee samantien pihalle eikä ruoka ehdi imeytyä. Tänään olin töissä ja olin todella kipeä. Kylmä hiki otsalla tuijotin kelloa millon työt loppuu, kahvitauolla itkin vessassa. Soitan huomenna lääkärille. Onneksi olo helpotti kun pääsin kotia ja sain särkylääkettä. Otan huomenna lääkärin määräämää särkylääkettä töihin mukaan ja jätän lounaan välistä niin ei tarvitse juosta vessassa. Niinkuin ei olisi jo sairauksia tarpeeksi niin sitten tämä. Olen tässä vuosien varrella uumoillut että tämä saattaisi olla minulla mutta olen tähän asti selvinnyt ihan käsikauppaburanalla ja hetkellisellä ruokavalion muutoksella. Aiemmin kivut ovat kestäneet viikon ennen kuukautisia ja sitten loppuneet. No nyt ne on tullut ja mennyt ja olen edelleen kipeä. Meinasin jo ukolle soittaa että hakee minut töistä mutta sitten kun sain hetken levättyä töiden jälkeen, jaksoin kävellä kotiin.

Mikä "parasta", endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta. Eli jos en olisi itse päättänyt olla hankkimatta lapsia niin tadaa! nyt vittu en niitä varmasti saa kun olen maho. Toinen kasisatanen burana naamaan ja päivällisen tekoon. Salaattia ja lohta. Toivottavasti edes osa pysyy sisällä eikä se paskaralli taas ala. Turha toivo, on se jo nähty. Söin aamulla 2dl ananasrahkaa ja sain jo juosta vessaan. Toivoin nuorena että olisin syntynyt miehenä, nyt toivon sitä uudestaan.

Nani needs a cookie

2012-02-16T09:42:00.000-08:00

En ymmärrä mistä tämä oikein tulee. Aina kun on nälkä niin olen pirun kiukkuinen. Miksi? En minä ole silloin vihainen jos on vessahätä taikka nukuttaa. Uni, ruoka ja seksi ovat ihmisen perustarpeita ja en minä olen kiukkuinen jos kusettaa, väsyttää tai panettaa. Onkohan tämä aggressiivisuus jotain luolamies-ajoilta jäänyttä? Kun on tarpeeksi kiukkuinen ja vihainen niin se ajaa ihmisen etsimään ruokaa ja se luolamies ajaa antilooppia siellä savannilla. On jo niin nälkä että se ukko ei edes tarvitse keihästä vaan mukiloi sen antiloopin hengiltä ja samalla purkaa aggressionsa siihen. Sitten kun on napa täynnä ruokaa niin on taas hyvä olla.

Ja nyt sitten kaikki tulee pätemään että ei saisi tulla nälkä. Pitää syödä välipaloja säännöllisesti että ei nälätä. No, en jaksa kantaa eväitä joka paikkaan mukaan ja joka paikassa ei edes saa syödä. Rupeeppa siinä kesken työpäivän kuorimaan banaania niin saat pitkiä katseita. Sekä asiakkailta, työkavereilta että esimieheltä. Ja en jaksa kellottaa koko päivää että pitää katsoa että klo10 lounas, klo13 välipala, klo16 päivällinen... Syön sitten kun maha sanoo että on nälkä. Ja silloin se ruoka maistuu hyvältä kun on nälkä. Sillon kun ei ole nälkä en muista syödä.

Aina kun olen kiukkuinen ja joku asia vituttaa niin tiedän että minulla on nälkä. Silloin monesti tulee sanottua ukolle pahasti jostakin ihan syyttä. Onneksi en sentään muille kiukuttele ja ei se ole hyväksyttyä että kiukuttelen edes miehelleni. Ei se ole hänen vika että minulla on nälkä. Se hetki onkin Nani needs a cookie-moment jolloin olen hiljaa niin kauan kunnes saan jotain purtavaa. Sitten kun on saanut ruokaa niin on taas kaikki hyvin. Monesti nälkä on juuri silloin kun tulee kotiin. Töiden jälkeen ruuanlaitossa menee hetki ja tuntuu että joka asia kiukuttaa ja tekee mieli paukutella kaapin ovia. En vain ymmärrä miksi ihminen on vihainen nälkäisenä. Ei siitä ole mitään hyötyä enää nykyään.

P.S. Älkää IKINÄ menkö kauppaan nälkäisenä. Kun ostoskärry oli täynnä ja kauppalistassa vain makkaraa, maitoa ja leipää niin en ole enää tuota virhettä tehnyt. Kerran huomasin ostoksistani että oli hitusen nälkä. Maksoin jo keräämäni tavarat ja menin kahville ja sitten takas kauppaan jatkamaan kun oli saanut murua rinnan alle niin ei tullut ostettua kaikenlaista turhaa. Kerran taas tein niin että ostin pasteijan ja mutustin sen ennen kuin edes menin ruokaostoksille. Nälkäisenä tulee ostettua aina kaikenlaisia herkkuja joita et sitten kuitenkaan saa syödä kun laihdutat ja sitten ukko saa ne mutustaa. Ja kun ei ole nälkä ei myöskään tee mieli makeaa.

Vesijuoksua ja nauruhermoja

2012-02-15T11:42:00.000-08:00

Maanantaina kävimme uima-hallissa ja eipä muistettu että maanantaisin siellä on jonkun tyttöjen uimaryhmän harjoitukset joten kaikki kaistat olivat kovassa käytössä. Joten päätettiin vihoviimein kokeilla vesijuoksua kun sitä ollaan vierestä seurattu kun uimassa ollaan käyty. Nauroin itsekseni ohjeita lukiessa.. "Aseta vyö navan kohdalle." Ööö..no mun napa ei ole siinä kohtaa missä normaalilla ihmisellä enkä minä nyt ala sitä vyötä nivusiin köyttämään. : D Ensin laitoin hihnan liian löysälle (tottuneesti vedin sitä reilusti isommalle) ja sitten liian tiukalle. Lopulta sain sen päälleni ja sitten altaaseen. Aluksi oli hankala löytää oikea asento ja ettei kauho käsillä liikaa. Kyllä se siitä sitten kuitenkin sujui ja hauskaa oli. Huomenna mennään sitten uudestaan. Viimeksi tuli juostua 14 kierrosta joten jos huomenna vaikka ottaisi muutaman lenkin lisää. Suosittelen, on todella hauskaa ja rentoa. Tosin kädet ei saa hirveästi liikuntaa. Kohta saakin ostaa uuden uima-halli-kortin kun on enää muutama käynti kortissa jäljellä.

Eilen olikin sitten muiden lihasten jumppaamista. Illalla menimme katsomaan Sami Hedbergin keikkaa Madetojasalille. Jätettiin auto ihan väärään paikkaan ja jouduttiin kävelemään jonkin matkaa että päästiin perille. Onneksi ei ollut paljon pakkasta. Reilu kaksi tuntia koko huvi kesti ja liput maksoivat 25e per pää. Hauskaa oli ja sai kyllä nauraa katketakseen. Sami kun on vielä minun mielestä niitä parhaimpia stand up-koomikkoja. Poskilihakset ja maha kipeänä sai mennä kotia ja samantien nukkumaan että jaksaa seuraavana päivänä töihin. Ostin itselleni muistoksi julisteen. Paikalla myytiin myös dvd:itä, pelikortteja ja t-paitoja. Olen pitkään haaveillut että pääsisi näitä esityksiä katsomaan ja nyt vihoviimein pääsin. Tästä innostuneena aiomme mennä huhtikuussa katsomaan myös Niko Kivelää joka esiintyy Madetojansalissa ja Ilari Johanssonia joka esiintyy Teatteri Riossa.

Tilapäivitys

2012-02-15T10:03:00.000-08:00

On niin paljon ollut ohjelmaa ettei ole ehtinyt tänne kirjoitella. Ja nyt on sitten niin paljon asiaa että tulee samantien muutama teksti tänne teille luettavaksi. :) Vaa'alla kävin viikonloppuna ja paino ei ollut tippunut paljoa viime kerrasta. Vain jotain satoja grammoja. Ei kuitenkaan mikään ihme kun oltiin juuri edellisenä päivänä käyty ravintolassa syömässä ja muutenkin tullut mutusteltua vääränlaisia välipaloja. Nyt tämä viikko on kuitenkin mennyt paljon paremmin ja liikuntaa on tullut harrastettua paljon. Olen kävellyt töihin ja/tai töistä kotiin ja kävimme ukon kanssa uima-hallissa maanantaina. Huomenna mennään uudestaan. Viime viikolla oli niin kamalat pakkaset ettei tarennut töihin kävellä ja alkoi jo hieman jalka vipattamaan kun ei päässyt lenkille. Nyt kun ollut alle kymmenen astetta pakkasta niin olen kävellyt töihin tai töistä kotiin, riippuu siitä että luenko pääsykokeisiin aamulla vaiko töiden jälkeen. Lukeminenkin on hyvässä vauhdissa, kirjat on nyt luettu kahteen kertaan ja kunhan tässä hetken hengähtää niin alan käymään niitä kolmannen kerran läpi. Tälläkertaa kuitenkin vain pääkohdat. Sitten voi lisäksi lukea eri aiheista netistä ja katsoa jotain opetusvideoita.

Viikonloppuna mennään lauantaina käymään Sievissä äidin luona ja viedään samalla pikkuveljelle pakettia ja serkun tytölle on myös 1v. lahja. Kiva päästä pitkästä aikaa käymään "kotona". Pientä flunssaa on ollut nyt kun on tuolla pihalla taapertanut. Paksusti vaatetta että tarkenee mutta sitten taas liikkuu hitaammin kun on niin turristettu vaatetta päälle. Mutta ei se menoa haittaa, ihanaa päästä kävelemään kun on kaunis ilma ja lunta tuiskuttaa.

Helmikuun ravintola: Harald

2012-02-12T05:36:00.000-08:00

Eilen juhlittiin minun synttäreitä menemällä ulos syömään. Menimme Oulun keskustassa olevaan viikinkiravintola Haraldiin. Paikasta tuli mieleen lasten juhlat. Lapsille kun juhliin tehdään aina auton näköinen kakku, kissan naaman näköisiä muffineja yms. Täällä oli siis teemana viikingit. Hieno paikka mutta kalleimpia missä ollaan käyty. Söimme pitkän kaavan mukaan eli alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka. Alkupaloiksi otin vuohenjuustosalaatin joka oli kyllä hyvää. Hetken etsin sitä vuohenjuustoa mutta se olikin sulatettu ruisleivän päälle. Pääruokana oli annos jossa oli sekä possua että härkää ja niille kaikenmaailman lisukkeita. Jälkiruuaksi söimme lättyjä hillolla ja kermavaahdolla ja tuomipihlaja-jäätelöllä. Hyvää ruoka kyllä oli ja ei tarvinut kauaa annoksia odotella, toisin kuin Amarillossa jossa saimme odottaa pääruokaa yli tunnin. Sen vain sanon että ei tarvitse kauhistella niitä lisukkeita, itseä hieman hirvitti punajuurisalaatti ja sinappi-tervakastike mutta olivatkin todella hyvän makuisia.

Tarkoitus oli ruokailun jälkeen mennä baarikierrokselle mutta oli niin hirveä ähky että suunnistimme suoraan kotia. Menee sinne baariin sitten joku toinen kerta kun ei ole niin täynnä hyvästä ruuasta. Paikka oli siis kallein missä tähän mennessä ollaan käyty mutta oli kyllä sen arvoista. Härkä oli juuri sopivan kypsää ja ruokien lisukkeet olivat todella hyviä. Pääruuan lihat tulivat pöytään miekassa josta ne sai sitten nyhtää ja syödä. Juomavalikoima oli aika huono tällaiselle joka ei viiniä taikka olutta juo mutta onneksi listalla oli muutama vaihtoehto erilaisia siidereitä. Todella mukava paikka ja pitää joskus mennä toistekin. :)

Kriisi

2012-02-08T13:08:00.000-08:00

Tuntuu että näitä on minulla useammin kuin muilla. Ehkä syynä on minun sairauteni. Nyt ollut jokatoinen vuosi. Täytän sunnuntaina 28v.

Tapasin yliopistolla vanhan koulukaverin joka oli päässyt opiskelemaan eka yrittämällä. Jooh, itse nyt luen toista kertaa pääsykokeisiin... Muutenkin kun katsoo muita minun ikäisiä niin heillä on jo perhe, talo, auto, lapsia, vakituinen työpaikka ja muutenkin elämä hymyilee niin helvetin hyvin. Mitä minä olen tehnyt? Mitä minä olen saavuttanut? En sitten yhtään mitään. Olen säälittävä luopio. Luin lähihoitajaksi. No, se onkin sellainen ala minne pääsee kuka tahansa eikä edes vaadita pääsykokeita. Minulla ei ole lapsia joka tietenkin muiden silmissä näyttää oudolta kun olen jo tämän ikäinen. Minulla ei ole omaa taloa taikka autoa. Olen osa-aikainen tiskaaja. Jipii. Vielä kun se on se perinteinen ajatusmalli mitä viljellään että on talo, mies, koira, lapsia jne jne.. ja minä en täytä sitä. Koko päivä meni vitutuksen kourissa kunnes työkaveri piristi minua ja sai minut nauramaan.

Pitäisi olla onnellinen että olen edes työkykyinen sairauteni takia. Haha, jokaisen ihmisenhän onkin tarkoitus olla töissä siihen asti että pääsee eläkkeelle. Ja minun pitäisi tämä itsestäänselvyys muka ottaa saavutuksena että kun kerta kykenen olemaan töissä. Ja vitut.

Kaiken tämän jälkeen kysyin itseltäni:

- Olenko tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni vaikka se ei toisten silmissä kummoiselta näytä?
- Olen. Minulla on ihana työpaikka, ihana mies, ihana vuokrakämppä jossa oma piha ja sauna. Olen tyytyväinen että voin tehdä osa-aikaisena töitä koska en tiedä jaksaisinko tehdä kokopäiväistä.

- Välitätkö siitä mitä toiset ihmiset ajattelevat sinusta?
- Jos välittäisin niin en kirjoittaisi tätä blogia. Ei muut tiedä että en voi saada lapsia, he eivät tiedä minun sairaudesta taikka siitä millainen se on. He saattavat ihmetellä mihin aikani olen tuhlannut mutta se aika on mennyt minun terveyden parantamiseen ja mikään ei ole sitä tärkeämpää. Minulle on ihan sama mitä muut ajattelevat. Minä elän miten minä haluan ja sen tahdin mukaan miten minä haluan.

- Joten miksi sitten murehdit sitä miltä sinun historiasi näyttää toisen silmissä?
- Niin..

Tämän pohdinnan jälkeen olikin sitten jo ihan hyvä fiilis. Sairauteni takia en ole voinut opiskella taikka olla töissä samaa tahtia mitä muut minun ikäiseni. Silloin tällöin mietin että miksi juuri minä sairastuin. Miksi minä? Onneksi on alkanut oppia elämään tämän sairauden kanssa. Olen tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni oli se sitten minkänäköinen hyvänsä toisten silmissä.

-30kg

2012-02-04T07:06:00.000-08:00

Nyt se on vihoviimein saavutettu! Keittoviikko on ollut tehokas ja vaaka näytti tänään 139,7kg. Olen niin tyytyväinen itseeni että olen saanut painoa tiputettua näinkin paljon. Tavoitteesta olen jäljessä mutta ei haittaa! Olen saanut iltanapostelun pois kun olen jauhanut purkkaa ja juonut sokerittomia/kalorittomia juomia. Myös päivällisen kokoa olen pienentänyt niin että syön perunaa, riisiä taikka pastaa vähemmän. Tätä saavutusta en sen suuremmin juhli, synttärit on ensi viikolla ja silloin olisi tarkoitus käydä jossain ulkona syömässä. Mutta suuri kiitos kaikille lukijoille, teidän kannustus ja perseelle potkiminen on aina antanut puhtia jaksaa jatkamaan laihduttamista. Tässä kuva minusta nyt ( vasemmalla ) ja kuva laihdutusurakan alussa jolloin painoin 170kg.

Läski lämmittää

2012-02-01T10:05:00.000-08:00

Nyt kun on yhtäkkiä tullut kovat pakkaset niin on ollut todella kylmä! Ensin oli jotain -10 ja nyt aamulla mittari näytti -30! Koko tämän viikon on ollut kovat pakkaset ja tuntuu että paleltuu pystyyn kun menee ulos. En ole aiemmin ollut tällainen vilukissa, hyvin olen tarennut paukkupakkasilla ja käynyt kaupassa ja koulussa eikä mitään ongelmaa. Vika on varmaan siinä että nyt kun on melkein 30 kiloa vähemmän läskiä lämmittämässä kroppaa niin tuntuu että on todellinen vilukissa. Tälläkin hetkellä kirjoittelen tänne fleecetakki päällä ja tämän jälkeen menen sohvalle viltin alle katsomaan telkkaria. Villasukat ovat olleet kovassa käytössä (täti tekee aina jouluksi sukkia ja nyt niitä on kyllä tarvinut) niinkuin serkun neulomat kaulahuivitkin. Onneksi ostin vuosi sitten karvalakin, se on ollut kyllä lämmin. Eilen kävin kaupassa ja postissa töiden jälkeen, minulla oli päällä pitkät kalsarit, paksut housut, t-paita, ohut pitkähihainen paita, fleecetakki, talvitakki ja tietenkin lakki, huivi ja hanskat. Tuon puolen kilometrin matkan tarkeni juuri ja juuri kävellä kun laittoi vielä huivin kasvoja lämmittämään. 30 kiloa aikaisemmin nauroin aina ihmisille jotka valitti että on kylmä, ajattelin että heillä ei ole vain tarpeeksi vaatetta päällä. Näytän jo valmiiksi michelin-ukolta ja sitten kun vielä puki paljon vaatetta päälle niin tuntui että jäätyy sen takia kun ei pääse tarpeeksi nopeasti liikkumaan kun oli ihan kankea. En siis todellakaan pistä nokkaani ulos näillä ilmoilla ellei ole pakko. Uimassa käytiin eilen mutta lämpimässä autossa on mukava sinne mennä. Jospa kohta tulisi kevät ja lämpimät ilmat....

Testing, testing...

2012-01-30T12:22:00.000-08:00

Olen iltasyöppö. Päivä saattaa mennä tosi hyvin, syön sopivasti en liikaa. Syön välipalat ja ei ole nälkä. Päivällisen jälkeen illalla se sitten iskee. Hirveä nälkä. Voisi syödä kaikkea mahdollista, suolaista ja makeaa sekaisin. Monta kertaa sitten illalla ratkean syömään jotain ja herkuttelen liikaa. Sitten tulee vain paha olo ja paha mieli. Olen yrittänyt etsiä sopivaa naposteltavaa jota voisin illalla syödä jossa ei olisi paljoa kaloreita. Tänään oli kaupassa ylimääräistä aikaa ja kiersin kaupan hyllyjä läpi etsien tätä sopivaa iltanaposteltavaa. Mukaan tarttui muutama tuote:

Rakastan kaakaota koska rakastan suklaata. Ja koska rakastan suklaata, juon paljon kaakaota. Tietenkään tämä juoma ei ole mitenkään terveellinen ja sisältää paljon sokeria. Luulin löytäneeni ratkaisun tähän ongelmaan kun ostin Alpro soyan soijamaitoon tehtyä kaakaojuomaa. Kotona sitten huomasin että eipä se ole sen terveellisempää kuin rasvattomaan lehmänmaitoon tehty versio. Soijakaakaossa on vitamiineja mutta vaikka purkki mainostaa että " Nyt -15% vähemmän sokeria!!", niin silti siinä on saman verran kuin tavallisessa kaakaossa. Kaloreita on samanverran ja sokeria, ainoa plussa siis että sisältää vitamiineja mutta on sitä D-vitamiinia lehmänmaidossakin. Turha ostos.

Yritän syödä hedelmiä mutta en vain tykkää niistä. Banaani on ainoa jota voin syödä mielelläni mutta se on juuri kaloripitoisin hedelmä mikä hedelmistä löytyy. Nyt ostin persikoita säilykkeenä mehussa ja ne tulee kyllä syötyä. Löysin myös kuivattujen hedelmien seasta Fruit stars- nimisen tuotteen. Paketissa on kuusi pötköä jotka on tehty omenasta, päärynästä ja mansikasta. Lisäksi siihen EI ole lisätty sokeria. Patukassa on kaloreita 60 joka tulee kuitenkin pääosin sokerista, hedelmäsokerista. Patukan kun aukaisee nokkaan tunkee mansikan tuoksu mutta patukka näyttää taas siltä niin kuin pitäisit jonkin eläimen jätöstä käsissäsi. Maku on ihan hyvä, maistuu mansikalle vaikka patukassa pitäisi olla myös päärynää ja omenaa. Kyllähän tuollaisen patukan syö mutta ei ole mitään ylettömän hyvää herkkua. Taitaa siis jäädä tähän yhteen ostokertaan.

Äiti teki aina jouluna taatelikakkua ja siitä sitten innostuin ja ajattelin että voisin napostella taateleita. Rainbowilta löytyy oma halpisversio jonka sitten ostin. Pussi ei auennut niin kuin olisi pitänyt joten nyt sitä ei saa enää uudestaan kiinni. Taateli oli ihan hyvää mutta ei niin makeaa mitä minä muistelin. Erilaisten kuivattujen hedelmien pusseja vertailin kaupassa ja taateleissa on aika vähän kaloreita, vain 290kcal 100g:ssa. Kuitenkin nämä "hedelmät" olivat niin mauttomia että taitaa jäädä tähän ostokertaan. Katsotaan jos teen sitä taatelikakkua noista taateleista. Taikka sitten taateli-luumusoppaa.

Ei siis löytynyt mitään hyvää. Purkkaa ostin ja sitä nyt yritän jauhaa jotta olisi suulle jotain tekemistä. Välipaloina ja aamupalana juon edelleen mehukeittoja, ne kun sentään maistuvat jollekin. Activian viljajugurttia ostin myös, en sen takia että on activiaa vaan se on ainoa hyvänmakuinen viljajugurtti. Harmi että sitä myydään vain niissä pienissä pikareissa. Pirkan ruis-pähkinäjugurtti tulee hyvänä kakkosena.

Ateisti

2012-01-28T04:55:00.000-08:00

Miksi se on aina niin että kun tapaan uskovaisen ihmisen niin se alkaa käännyttämään minua? Se on todella loukkaavaa. Olettavatko he että olen joku idiootti apina joka ei tiedä paremmasta? Minä en ole yrittänyt käännyttää ihmisiä sen takia että olen ateisti. Kerran pikkuveljelle sanoin että kun hän on tapauskovainen että eroaisi kirkosta kun ei kerta mitenkään sitä uskontoaan harjoita. Eikä tarvisi maksaa kirkollisveroa.

Tapasin siis tällä viikolla erään naisen ja keskustellessa sitten maintsin että olen ateisti mutta sisko kuitenkin pyysi minua lapsensa kummiksi. Isosisko on myös tapauskovainen. Tämä nainen sitten sanoi olevansa uskovainen/uskossa. Siinä silmänräpäyksessä kuului vain "Whuum!!" ja sen naisen älykkyysosamäärä laski sadalla minun silmissä (ja tämä on sitten viimeinen ilkeä sana uskovaisista). Aina kun tapaan ateisteja niin keskutelu menee tyyliin: "Ai, olet ateisti. Niin minäkin!" "Jaa, mahtavaa!". Mutta kun tapaat uskovaisen: "Olen ateisti." "Kyllä Jumala sinutkin pelastaa jos häneen uskot! Jeesus kuoli meidän syntien takia ja pelastaa sinutkin! Kun kuolet joudut helvettiin! Tulisitko sunnuntaina kirkkoon minun kanssani?" jne jne jne jne... Ja sitä käännyttämistä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Olin jo niin kyrpiintynyt tuohon akkaan että tiuskaisin että olen tähänkin asti pärjännyt ilman jesseä niin enköhän jatkossakin. Ja en usko joulupukkiin niin miksi sitten tähän toiseen parrakkaaseen satuolentoon!?

Minun paras ystäväni on jehovan todistaja ja silloin kun eka kertaa tavattiin hänkin yritti käännyttää minua. Huomasi varmaan aika pian ettei siitä tule mitään ja tulen palamaan helvetin tulessa kiljuen hänen yrityksistään huolimatta. Keskutelimme kyllä yhdessä paljon uskonnoista ja opin niistä paljon Millalta. Mutta silti olen edelleen ateisti. Pidämme yhteyttä etanapostilla ja Milla postittaa minulle aina Vartiotornin ja Herätkää-lehden vaikka tietää etten minä niitä lue.

Miksi uskovaiset aina haluavat käännyttää ihmisiä? Tiedän että he haluavat vain hyvää ja auttaa ja pelastaa sinut ikuiselta kadotukselta koska et usko heidän jumalaansa mutta miksi he eivät voi vain hyväksyä että joku on muslimi, ateisti taikka amish? Joka kerta alkaa se sama pelastaminen ja kun on hetken tapeltu niin sitten vasta ne lopettaa kun tajuavat että minua et saa kirkkoon liittymään. Uskonnonvapaus tai uskonnottoman vapaus ei aina toimi edes Suomessa.

Pakastevihanneksia

2012-01-28T04:02:00.000-08:00

Olin koko viikon töissä täyspäiväisesti joten illalla oli niin väsy ettei tänne ehtinyt pahemmin kirjoitella. Ensi viikolla työt taas jatkuu normaalisti, neljä tuntia per päivä. Yksi työntekijä oli tämän viikon sairaana joten tuurasin häntä ja hankittiin minun tilalle keikkatyöntekijä. Paino on tällä viikolla sahannut ees taas. Ensin vaaka näytti 141kg mutta tänään kun punnitsin itseni niin vaaka näytti 141,4kg. Ärsyttävän hitaasti paino laskee mutta laskee kuitenkin. Tänään olisi ruokana lohipastaa ja huomenna alkaa jo keittoviikko kaalikeitolla. Kaalikeittoa pitää keittää niin pitkään että teen sen huomenna kun on enemmän aikaa kokkailuun. Koska tuli ostettua aika iso kaalinpää niin kaalikeittoa syödään varmasti vielä maanantainakin. Tiistaina on tomaattikeitto, keskiviikkona kasvissosekeitto, torstaina kukkakaali-parsakaalikeitto ja perjantaina hernekeitto. Viikonloppuna luultavasti pinaattikeittoa ja lisää kasvissosekeittoa. Pitää katsella netistä jokin hyvä kaalikeiton ohje koska sitä kerran tein ja se ei ollut oikein hyvää. Vika varmaan siinä että laitoin liikaa riisiä enkä laittanut siirappia. Muita keittoja olen aiemminkin tehnyt joten niihin ei ohjeita tarvitse.

Ostan aina kaupasta pakastealtaasta erilaisia vihanneksia koska ne säilyy pitkään ja niitä voi sitten ruuan lisukkeeksi tai itse ruokaan laittaa. Nyt kuitenkin ostin kukkakaalta, parsakaalta ja porkkanaa ja pilkoin ne pakasterasioihin. Eipähän tartte kaupasta ostaa kun tekee itse pakkaseen valmiiksi. Mies ei noita syö joten tein pieniä annoksia minulle jotka voin sitten keittää ruuan kaveriksi taikka perunan/riisin tilalle. Mutta yhdestä tuotteesta sain kuulla erään keskustelufoorumin kautta. Rainbowilla on sellainen tuote pakastealtaassa kuin pannukasvikset. Niitä siis ostin ja olisi tarkoitus niitä paistaa joko ruuan kaveriksi taikka tehdä niistä wokkia. Pussissa on siis erilaisia papuja ja siemeniä. Jos olette törmännet joihinkin loistaviin kasvissekoituksiin niin ei muuta kuin viestiä tänne. Tarttis vaihtelua tuohon ainaiseen herne-maissi-paprikaan ja kaalisekoitukseen.

Sodastream

2012-01-25T10:23:00.000-08:00

Muistan kun -90 luvun alussa katselin isosiskoni ja serkkupoikani kanssa piirrettyjä vhs-kasetilta ja aina jokaisen videon alussa oli mainos limsakoneesta jollaisen voi hankkia kotiin. Silloin sitä lapsena huokaili että ollappa ihan oma limsakone kotona! 20 vuotta kului ja tänään minä sellaisen sitten ostin! Kone on mustaa muovia ja lisäksi ostin samantien kaksi lisäpulloa niin voi tehdä limsaa jääkaappiin valmiiksi. Juomatiivisteitä on valikoimassa todella paljon. Osa "tavallisia", osa vähäkalorisia ja osa täysin sokerittomia/kalorittomia. Nyt ostin cola light:n ja appelsiini light:n. Ovat halpislimsan makuisia mutta kelpaavat minulle. Olen niin kyllästynyt juomaan pelkkää vettä. Mehu on liian äkkimakeaa ja mehuakin on tullut juotua jo liikaa. Kaupasta olen kuskannut limsaa ja alkoi ketuttamaan se että pöydät notkuu pulloja ja aina saa niitä raahata kauppaan takaisin. Nyt ei tarvitse enää kantaa painavia pulloja kun voi tehdä limsaa kotona. Koneella voi tehdä myös hiilihapotettua vettä ja cdon.comin sivuilta voi tilata erilaisia makuaineita näihin vesiin (löytyi myös absintin makuinen). Itse tilasin päärynän, melonin ja persikan.

Kuukauden ravintola

2012-01-22T10:02:00.000-08:00

Kaksi viikkoa on mennyt ettei olla käyty uimassa. Ensin ukko oli sairas ja sitten minä. Nyt sitten käytiin vihoviimein uimassa ja uitiin 650m. Huomasi ettei ole hetkeen käynyt kun oli ihan tarpeeksi jo tuokin uintimäärä. Vaaka näytti aamulla 142kg, eli paino on tippunut "vain" puoli kiloa mutta on tippunut kuitenkin. En ole tyytyväinen tuohon että se tippuu noin vähän mutta pitää ajatella positiivisesti että se kuitenkin tippuu. Enää pari kiloa ja sitten olisi yksi etappi saavutettu! Ensi viikosta eteenpäin sitten tulee liikuntaa lisää niin zumban kuin uimisen merkeissä. Uinnin jälkeen menimme Etruscoon syömään joka on Heinäpäässä. Tarkoitus käydä kerran kuussa ravintolassa syömässä kun on täällä Oulussa niin monta paikkaa missä haluaisi käydä. Tälläkertaa oli siis kreikkalais-italialainen ravintola joka oli pieni ja näemmä aika suosittu. Vain kaksi pöytää kymmenestä oli vapaana. Söin alkupaloiksi mustekalarenkaita ja pääruuaksi rosvopaistia. Ruoka oli hyvää ja oikein tehty. Annoksessa oli paljon kasviksia ja lihaa mutta vain vähän perunaa joka on juuri oikein. Annokset olivat myös sopivan kokoisia, ei tullut älytöntä ähkyä vaikka söi sekä alkupalan että pääruuan. Pitää käydä tuolla uudestaankin koska oli niin paljon hyviä ruokia ettei tiennyt mitä ottaa. Lammasta en ole koskaan syönyt ja ollut monesti ukon kanssa puhetta että pitäisi maistaa sitä, sitten jos tykkää niin voisi tehdä lammasta kotonakin. Pääsiäisenä siis pitää tehdä lammasta ruuaksi. Suunnittelin että joku viikko pitäisi pitää keittoviikko. Tykkään erilaisista kasviskeitoista mutta ukko ei. Ensi viikoksi on jo ruuat hankittu joten 30.pvä alkaa sitten keittoviikko. Ruokalistalta löytyy kaalikeittoa, tomaattikeittoa, pinaattikeittoa, kasviskeittoa (kaupan pakastealtaasta että itse tehtynä) sekä kukkakaalikeittoa. Pidän enemmän sosekeitoista joten niitä tulee olemaan useampana päivänä. Tulee vesi kielelle jo valmiiksi. Ukko ei syö kasviskeittoa eikä kukkakaalta joten hän saa sitten itse miettiä että mitä syö noina päivinä.

Rasvarieska

2012-01-21T05:52:00.000-08:00

En ole ikinä aiemmin kuullut tällaisesta ruuasta. On kuulemma joku oululainen herkku jota saa laskiaisen aikaan. Wikipedian mukaan ruokaa näemmä syödään muuallakin Suomessa mutta vähemmissä määrin. Oulussa ainoastaan Huovisen leipomo tekee tätä herkkua. Ja mitä on rasvarieska? Se on ohrasta ja perunasta tehty rieska jonka päälle on vuoltu possun kylkeä kaveriksi ennen uuniin laittoa. Possun kylki siis on kuin pekonia mutta hieman paksumpaa. Ukolta kuulin tästä ruuasta ensimmäistä kertaa ja pitihän sitä maistaa. Nokka kohti Huovisen leipomoa ja mukaan tarttuu kaksi rasvarieskaa (5e/kpl). Kotona lätty hetkeksi mikroon ja sitten ääntä kohti. Leipä maistui todella hyvälle niin kuin myös "täyte". Eväs oli kuitenkin niin rasvaista että alkoi nopeasti ruoka ällöttämään. Ruualle kolme tähteä viidestä, tosin on sellainen eväs että jos jää joku vuosi välistä niin ei harmita. Kuitenkin netistä löytyi hyvä ohje rasvarieskalle ja sitä voisi kokeilla vielä jos vaikka oma versio maistuisi paremmalta. Tämä ruoka ei todellakaan ole mikään laihduttajan unelma joten söinkin tätä leipää aamupalan ja lounaan sijaan. Jos tämä perinneruoka on jäänyt testaamatta niin kannattaa kokeilla. Kaikki missä on pekonia on hyvää- sanonta pitää paikkansa.

Rasvanpolttoa

2012-01-21T05:31:00.000-08:00

Hauska katsoa näin vuoden alussa kun jokainen kauppa ja apteekki mainostavat jos minkälaista laihdutusruokaa, -juomaa, -laitetta ja liikuntavälinettä. 90% tuotteista ovat huijausta tai ovat tarkoitettu vain hetkelliseen käyttöön kuten Nutrilettin tuotteet tai Easy Diet. Montaa näistä mainostetusta tuotteesta olen testannut ja havainnut ne huonoksi. Tavallinen laihduttaminen liikunnalla ja ruokavalion avulla ovat paras vaihtoehto. Noista kaupan laihdutusruuista yms. on vain hetkellistä apua taikka ne ovat sitten sellaisille jotka haluavat tiputtaa max. 5kg. Tässä lista mitkä ovat turhia taikka vain muutaman kilon pudottamiseen, ei siis sellaisille jotka joutuvat laihduttamaan pari vuotta putkeen jotta ovat normaalipainoisia.:

* Nutrilett-tuotteet, esim. starter kit: ihan hyvä laihduttamisen alussa mutta tuotteet tarkoitettu vain max. 10kg:n tiputtamiseen. (osa ruuista maistuu todella kamalalle)
* Tohtori Tolosen Kilo stop taikka muut ihmepillerit: paskaa, älä tuhlaa rahaasi näihin.
* Ananaskapselit: Pitäisi poistaa nestettä mutta eipä ollut mitään vaikutusta.
* Kaikki ihmepillerit, -laastarit ja -laput joita myydään Easy Shopping-lehdessä tms.: Kuraa, turha ostaa kun eivät toimi. Olen testannut pari tuotetta, pillerit ja laastarit.
* Easy Diet- pussiruuat: Osa ihan ok-makuisia mutta nämäkin tarkoitettu vain hetkelliseen käyttöön tai max. 10kg:n pudotukseen.
* Bioteekin rasvasieppari-pillerit: Ei toimi.

Olisi kiva tietää että kuinka moni saa oikeasti pidettyä uuden vuoden lupauksensa. Minun karkkilakko ei ollut uuden vuoden lupaus mutta silti se kesti vain risaiset kolme viikkoa. Ei saa kuitenkaan lytistää ihmisten yrityksiä. Jos on luvannut laihduttaa 10kg ja saakin vain 2kg pois niin pitää ajatella positiivisesti. 2kg on kuitenkin jauhopussin verran ja sen verran kauempana on mahdollisuus sairastua diabetekseen taikka sydän- ja verisuonitauteihin. Jos jokainen uuden vuoden lupauksen tekijä laihtuisi 2kg niin se olisi aika iso vuori läskiä. Yleensä lupauksista tehdään liian isoja ja liian hankalia toteuttaa. Pitäisi siis olla sellainen lupaus jonka eteen ei tarvisi niska limassa tehdä töitä. Kun lupauksen kerrankin saisi pidettyä niin ehkä se sitten kannustaisi jatkamaan laihduttamista tai että ensi vuoden lupaus olisi astetta hankalampi.

Terveen paperit

2012-01-21T04:54:00.000-08:00

Nyt on parannuttu ja vointikin jo ihan hyvä. En oikein tiedä mikä pöpö minuun iski kun oireet olisivat passanneet niin moneen sairauteen. Kai sitten iski flunssan lisäksi noro tai jokin muu vatsapöpö. Huomenna olisi tämän viikon punnitus ja hieman kyllä jännittää. Karkkilakko ei kauaa kestänyt kun söin suklaata eilen. Heh, aika säälittävä yritys mutta en vain voi elää ilman karkkia. Joten jatketaan sillä että karkkipäivä aina kerran viikossa, yleensä viikonloppuna. Tämä viikko mennyt nopeasti kun on ollut sairaslomalla kolme päivää. Elämäni ensimmäistä kertaa palkallisella sairaslomalla. Se on aiemmin ollut oma vika jos on ollut sairaana ja niiltä päiviltä ei ole palkkaa tullut. Olen siis ollut aina joku keikkatyöläinen joka on vain ollut työttömänä silloin kun on ollut sairaana.

Liikunta on nyt jäänyt vähiin, uimassa olisi tarkoitus käydä tänään taikka huomenna. Zumba on jäänyt mutta aion sitäkin taas jatkaa. Vieläkin vasta harjoittelen eri tanssiliikkeitä mutta tulee siinäkin hiki. Vasta ensimmäistä levyä siis käynyt läpi jossa harjoitellaan, katsotaan milloin testaa noita muita ohjelmia. Paketin kolme muuta levyä ovat: Cardio party, Sculpt and tone ja Flat abs. Tärkeintä on että on hauskaa tanssiessa ja sitä kyllä on ollut. Tuo on kyllä hauskin liikuntamuoto sitten uimisen. :)

Ruokahalu on nakellut tämän vuoden puolella sinne tänne. Välillä tekisi mieli syödä ihan älyttömästi kaikkea, mussuttaa ja mässyttää kaikkea mitä kaapista vain löytyy. Välillä taas on pitänyt pakottaa itsensä syömään edes mehukeittoa ettei sitten töissä iske hirveä nälkä. On siis myös ollut hankala laskea päivittäiset kalorimäärät koska ne ovat vaihdelleet niin paljon. Mutta miinuksen puolella kuitenkin ollaan etten ole syönyt enemmän mitä olisin kuluttanut.

Sairaslomalla

2012-01-18T02:28:00.000-08:00

Nyt sitä ollaan sitten sairaslomalla kotona. Flunssaa on ollut kohta kaksi viikkoa ja lisäksi on maha sekaisin. Kirjottelen tänne seuraavan kerran viikonloppuna kunhan tästä tokenee. Eipähän tule ainakaan mässäiltyä kun ruoka ei maistu ja ei ole nälkä. Punnitus myös viikonloppuna joten sitten näkee onko paino tippunut tällä viikolla.

Puolikuntoinen

2012-01-15T04:58:00.000-08:00

Tämän viikon punnitus takana ja vaaka näytti 142,5kg. Puoli kiloa lähtenyt joka nyt on minulle aika vähän mutta olen kuitenkin tyytyväinen että paino on sentään edes laskenut. Työt taas alkoi ravintolassa ja on todella mukavaa olla taas töissä. Lomalla tuntui että on jatkuvasti nälkä ja koko ajan teki mieli jotain napostella. Nyt ei sellaiseen ole aikaa ja saa vielä töissä liikuntaa. Tällä viikolla uiminen on jäänyt koska olen ollut hieman huonossa kunnossa mutta ensi viikolla taas mennään. Hieman on nuutunut ja väsy olo mutta eiköhän tästä piristy kun saa levätä ja nukuttua kunnolla. Kuumetta ei ole ollut mutta flunssa kyllä.

Eilen oli peli-ilta meillä ja ystävät toivat erilaisia lautapelejä joita sitten pelattiin porukalla. Hauskaa oli ja ei ehditty edes pelata kaikkia pelejä joten pitää ottaa uusiksi joku kerta. Tätä iltaa ollaan pitkään suunniteltu ja yritetty saada se sellaiseen ajankohtaan että mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan. Nyt muutama ei päässyt ja toivottavasti he pääsevät sitten kun tuo ilta järjestetään uudestaan.

Unelmia

2012-01-11T09:54:00.000-08:00

Lapsena monella on varmasti sama haave kuin minulla; kun olen iso haluan talon, miehen, lapsia, lemmikkejä ja naimisiin. No yhtälöstä puuttuu enää lapset joita ei tule ja oma talo. Naimisiin mennään joskus tulevaisuudessa, kihloissa kun ollaan jo. Mietin tätä haavetta ja ajattelin että olenko niin vanha jo?! Kolme vuotta sitten minulla ei ollut vielä muuta kuin oma koira. Täytän kuukauden päästä 28v ja minusta olen vielä nuori ja siinä iässä että pitäisi vielä vain pitää hauskaa ja rellestää. No, ihmiset ovat erilaisia. Mietin vain että nyt kun tuo haave on saavutettu niin mitäs sitten? Mitä toivon ja haaveilen tekeväni seuraavan 10 vuoden taikka 20 vuoden aikana? Ei mitään hajua. Tässäkö tämä elämä nyt sitten oli? Laihdutan kyllä edelleen ja luen pääsykokeisiin mutta minulla ei ole muita pitkän tähtäimen haaveita. Tarvitseeko niitä olla? Nytkö alkaa se hetki elämästä jolloin eletään päivä kerrallaan? Onko pakko keksiä jotain tavoiteltavaa jos on jo saanut sen mitä tavoitteli? Ehkä tuota voisi miettiä sitten uudestaan kun tietää että pääseekö opiskelemaan vai ei. Eletään siihen asti päivä kerrallaan.

Vuoden eka punnitus

2012-01-08T04:04:00.000-08:00

Yleensä käyn joka päivä vaa'alla mutta tällä viikolla ei ole tullut käytyä vasta kun nyt. Vaaka näytti 143kg eli kilo on tippunut. Hyvä hyvä! Vielä 3kg niin sitten on paino tippunut sen 30 kiloa ja laitan tänne uuden kuvan. Tällä tahdilla jatketaan ja liikuntaa yritän lisätä niin että tulisi uitua kaksi kertaa viikossa ja 2-3 kertaa viikossa zumbaa. Ensimmäisen kerran kun zumbaa kokeilin oli sellaiset lihakset kipeänä mitä en tiennyt edes omistavani. Nyt on kuitenkin jo alkanut tottumaan tuohon lantion keikutukseen joten jumppa-aikaakin olisi tarkoitus lisätä. Vielä vasta harjoittelen eri liikkeitä ja teen sen verran mitä jaksan. Koska en päässyt tavoitteeseeni ajoissa ja jouluna sain paljon lahjoja niin en aio palkita itseäni kun saan sen 30kg pois vaan seuraava palkinto tulee vasta kun olen tipputtanut 40kg. Toivottavasti tämä olisi samaan aikaan kun blogi täyttää vuoden. Blogi on aloitettu 14.3.2011 mutta laihduttamisen aloitin 24.2.2011. Olen ainakin intoa täynnä ja odotan vain että pääsen takaisin töihin. Silloin on helpompi säännöstellä syömistä ja hillitä halut kun on jotain tekemistä. Syksyllä olin hieman väsähtänyt tähän laihduttamiseen mutta varmaan nämä uusien harrastusten aloittaminen on tuonut uutta intoa jatkaa. Ei saa lannistua, pitää ajatella positiivisesti! Olen laihduttanut jo serkun tyttären painon verran läskiä ja tästä jatketaan. Katsotaan milloin olen laihduttanut pikkuveljen painon verran! : D

Soppaa soppaa

2012-01-06T11:32:00.000-08:00

Luumusoppaa tein ja hyvää tuli. Syötykin jo se. Tänään sitten tein mansikka-raparperisoppaa kun mies ei tuosta luumusopasta niin välitä. Koko n.2l satsissa on kaloreita yhteensä n.300. Sitä saa siis syödä niin paljon kuin jaksaa. Luumusopassa oli paljon enemmän kaloreita mutta tässä saa taas käyttää maalaisjärkeä: syödäkkö huoletta 2dl luumusoppaa vaikko syödä sen 120kcal edestä suklaata. Luumusoppa on terveellistä, siinä ei ollut lisättyä sokeria, se on vatsalle hyväksi ja maistui hyvältä. Vaikka kaupassa hirvitti se luumupussin kalorimäärä niin pitää kuitenkin miettiä että missä muodossa ne kalorit syö. Luumuissa on kaloreita mutta ovat paljon terveellisempiä kuin joku roskaruoka jossa olisi vähemmän kaloreita mutta paljon enemmän sokeria tai suolaa ja rasvaa. Tein tämän toisen sopan pohjan sokerittomasta mansikkamehusta jossa keitin raparperit. Sen jälkeen laitoin vesi-perunajauhoseoksen ja kun soppa oli kulhossa lisäsin jäiset mansikat. Jotkut tykkää että mansikat on palasina, toiset taas että ne on kokonaisia. Minulla oli pakkasessa kumpiakin ja summassa otin rasian ja tuli laitettua kokonaisia mansikoita (Mansikat poistavat nestettä kuten ananas ja raparperissa todella vähän kaloreita (100g/34kcal)). Onnistui hyvin vaikka en ole näitä soppia ja kiisseleitä kovin paljon tehnyt. Ukko on saunaillassa, koira lenkitetty ja nyt voisi katsoa jonkun hyvän elokuvan. Huomenna töitä klo.06.00-10.00 ja sitten on taas vapaata maanantaihin asti. Se tietää huomiselle ja sunnuntaille zumbaa, uimista ellei ukko ole krapulassa ja biologian lukemista. Hyvässä tahdissa ollaan lukemisessakin, viimeinen kirja kohta menossa ja sitten saakin aloittaa alusta.

Toistoa

2012-01-05T04:52:00.000-08:00

Näin se on kohta lomat vietetty ja täytyy mennä takaisin töiden pariin. Lauantaina töitä ja sitten maanantaina alkaa työt ravintolassa. Hieman on pää lyönyt tyhjää että mitä tänne teille kirjottaisi, mitään uutta ja mahtavaa kun ei ole tapahtunut. Jos on jotain aiheita mistä haluatte että kirjoitan niin laittakaa kommenttia tulemaan. Nyt lomalla päivät on ollut samanlaisia joten turha nyt kymmentä kertaa kirjoittaa että mitä on tehnyt: herännyt, syönyt, uinut, zumba, syönyt, lukenut, katsonut telkkaria jne. Sunnuntaina on punnitus ja saas nähdä onko paino tippunut. Hieman ihmetten jos ei olisi koska nyt on tämä viikko mennyt aika loistavasti. Ruoka-ajat ovat olleet sopivat, iltasyöpöttelyä ei ole ollut, ei ole ollut makeannälkää (eli syönyt tarpeeksi ja usein) ja liikuntaakin on tullut harrastettua. Yleensä silloin tulee makeannälkä kun on nälkä. Onneksi nyt jo oppinut että ottaa silloin ennemmin voileivän kuin suklaata. 26 päivää ja sitten saa syödä jotain karkkia, luulen että pidän silloinkin vain karkkipäivän ja jatkan ilman nameja pääsiäiseen asti ja pidän vain yhden karkkipäivän kuukauden aikana. Pääsiäisenä on sitten pakko saada suklaamunia. : D

Karkkilakko

2012-01-02T11:51:00.000-08:00

Nyt on juhlittu joulut ja uuet vuojet joten on aika ottaa ryhtiliike ja jatkaa laihduttamista. Jouluna tuli syötyä konvehtia ja kaikenmaailman karkkia joten tammikuun aion olla karkkilakossa. Kuukausi ilman karkkia tekee tiukkaa koska olen aikamoinen sokerihiiri. Nyt on ollut karkkipäivä kerran viikossa ja aion senkin siis laittaa jäähylle. Hirvittää jo valmiiksi mutta olen varautunut asiaan hyvin. Välipaloiksi on pilttejä jotka ovat makeita hedelmäsoseita ja löytyy purkkaa eri makuisina. Lisäksi ajattelin tehdä luumuista luumusoppaa tällä viikolla johon käytän makeutusainetta. Eli saan jotain makeaa mutta paljon terveellisempää mitä karkki ja vielä sokeritonta.

Luumusoppa 1,5L (650kcal):
pussi kuivattuja luumuja
vettä 1,5l
makeutusainetta maun mukaan
hieman perunajauhoja veteen sekoitettuna

Keitä luumuja vedessä niin kauan että alkavat hajota. lisää perunajauho-vesi-seos. Anna hetki jäähtyä isossa kulhossa. Lisää makeutusaine. Helppoa, yksinkertaista ja hyvää.

Uimassa tuli käytyä tänään ja ei ollut kovin montaa uuden vuoden lupaus-uimaria. Muuten oli kyllä täyttä kun oli vesijumpparyhmä ja nuoria tyttöjä harjoittelemassa kahdella kaistalla. Tänään tuli uitua 600m ja ensi viikolla tavoitteena 650m. Tämän viikon ruokalistalta löytyy joulukinkun jämästä tehty pitsa (meillä oli jouluruoka kotona vasta uuden vuoden aattona), lohipiirakka, kanawokki sekä kanaa perjantaina saunaruuaksi. Välipaloiksi löytyy pilttiä ja soppaa. Teen luultavasti mansikkasoppaakin jossain vaiheessa. Tällä viikolla ei ole töitä ainakaan vielä tiedossa muuta kuin lauantaille. Ensi viikolla sitten jatkuu työt ravintolassa. Voi että odotankin että pääsee jo takaisin töihin! Vähemmän aikaa miettiä ruokaa, mitä sitä söisi, haukkua itseä patalaiskaksi ja saa samalla liikuntaa niin ei tarvitse aina patistaa itseä lenkille taikka uimaan.

Uusi vuosi

2011-12-31T08:23:00.000-08:00

Kuinkahan paljon kuntosalit tienaavat tammikuussa? Tai kuinka paljon menee nicorette-tuotteita taikka kasviksia ja hedelmiä? Monet tekevät uuden vuoden lupauksia jotka sitten pidetään sinne maaliskuun alkuun asti ja unohdetaan. En tunne ketään kuka olisi lopettanut tupakoinnin taikka laihtunut koska lupasi niin kun vuosi vaihtui. Nämä lupaukset on monesti aika heppoisella pohjalla ja monet jo tietävät että niitä ei pidetä joten ei haittaa vaikka poltatkin sen tupakan tammikuun toinen päivä taikka tilaat pitsan. Kaikkihan niin tekevät, eli rikkovat uuden vuoden lupauksensa. Itse en tee uuden vuoden lupausta koska se olisi ihan turhaa. Lupaan jatkaa laihduttamista ja tiedättekin jo että tupakointi loppuu kunhan paino ei näy vaa'assa kolminumeroisena.

Kaikesta huolimatta, Hyvää uutta vuotta 2012! :)

Joululahjat

2011-12-29T04:20:00.000-08:00

Joulu tuli ja meni. Ukko parani flunssasta joten käytiin jouluna sekä Kalajoella että Sievissä. Nyt sitten itse niiskutan mutta onneksi vain nenä vuotaa, ei muuta. Mukava oli nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, harmi ettei kaikkia mutta katsoo tässä jos loppiaisena menisi uudestaan Sieviin. Lahjoja sain enemmän mitä odotin ja vielä aivan ihania lahjoja. :) Sain uuden tietokoneen joka tulee kyllä tarpeeseen kun entinen reistasi ja akku ei kestänyt tuntiakaan ilman laturia. Nyt on sitten uusi masiina millä kirjoitella blogiin. Tosin kaikki kuvat ja painotaulukot on vielä vanhassa koneessa, ne pitää siirtää uuteen kunhan ehtii. Lisäksi sain karkkia, kaulahuivin, hajuvettä, Fingerporin Naamakirjan yms yms. Lisäksi saatiin sukulaisilta kihlajaislahjoja kuten pyyhkeitä (entiset onkin vanhoja ja saa laittaa surutta roskiin) sekä muumimukit.

Vaikka tuli syötyä karkkia ja jouluruoka kahdessa paikassa sekä äidin tekemää luumusoppaa niin vaaka näytti aamulla 144kg. Ei siis paino onneksi paljoa noussut. Tosin tavoite -30kg uudeksi vuodeksi nyt jää mutta ei haittaa, tulee harvoin juhlittua mitään ja jouluna tulee aina mässäiltyä.

Joululahja minulta minulle oli Zumba-paketti jonka huusin Huuto.netissä itselleni. Mukana tuli vain nuo levyt (ei painoja taikka ohjekirjaa) mutta nuo nyt ne tärkeimmät oli mitä kaipasin. Paketista maksoin 30e johon kuului 2e postikulut. Paketti tuli eilen ja tänään sitten katsoin ohjeet eri liikkeisiin ja kokeilin 30min jumppaa. Nyt on sellaiset lihakset kipeänä mitä en edes tiennyt omistavani. Jos vaikka seuraavalla kerralla hieman lämmittelisi ennen kuin alkaa tanssimaan. Illalla mennään vielä uimaan uima-halliin. Tavoitteena on että joka viikko edes kerran kävis uimassa ja aina nostetaan uintimatkaa 50 metrillä. Tänään siis uidaan 550m ja ensi viikolla 600m. Tuo zumba on kyllä todella mukava, voin hieman muokata liikkeitä niin että minun kokoinenkin jaksaa ne tehdä. En ainakaan vielä pysynyt tahdissa mukana mutta tärkein on että liikkuu ja on hauskaa! :) Jos et ole tuota vielä kokeillut niin nyt on hyvä hetki. Vaikka uuden vuoden lupaukseksi jos ei muuta. Minä tykkään tanssia mutta en kehtaa tanssia missään baareissa ja en halua mennä tanssitunneille koska olen näin iso joten tanssin aina kotona kun muut eivät näe. : D Nyt sitten voin yhdistää tanssin ja jumpan ja hytkyä yksikseni makkarissa kun katson tuota dvd:tä. Tässä vielä video Youtubesta jossa näytetään muutama tanssiliike.

Joulu

2011-12-22T09:12:00.000-08:00

Kunpa osaisinkin valehdella. Joka joulu sama juttu. -Joko olet leiponut, siivonnut ja ostanut lahjat? -En leivo jouluksi, en siivoa jouluksi ja lahjat olen kyllä ostanut. Se ilme minkä saan jokakerta kun vastaan näin... Jos et siivoa jouluksi olet sotkupossu. Jos et tee jouluruokaa itse alusta lähtien olet laiska ja uusavuton. Jos et osta lahjoja olet sydämetön. Teen ukon kanssa lämpimän ruuan joka päivä ympäri vuoden ja sitten kun olisi pari ylimääräistä vapaapäivää niin en todellakaan tuhlaa niitä kokkailuun ja leipomiseen vaan ostan kaikki ruuat jouluksi valmiina. Aivan kuin se ruoka olisi jotenkin mahtavampaa kun sitä on selkä vääränä tehnyt monta tuntia. Olen huomannut sen että vaikka ruuanlaittoon olisi mennyt 30min tai 30h niin se ruoka on tuhottu vartissa ja sitten löhötään jo sohvalla ja avataan housujen nappeja. Ihan turhaan tuhrasit keittiössä jonkun hienon ruuan valmistuksessa kun se saa samanlaisen vastaanoton kuin vartissa tehty purkkihernekeitto. Säästää aikaa ja kaupan laatikot yms. ovat hyvän makuisia. En siivoa jouluksi koska en ole joulua kotona. Enkä siivoa myöskään sen takia että on joulu, pääsiäinen, juhannus tai naapurin Erkin kissan ristiäiset. Siivoan silloin kun kämppä on siivoamisen tarpeessa. Miksi ihmiset ottaa hirveän ressin joulusta? Ei kukaan tule teille kotiin tarkastamaan että oletko pyyhkinyt pölyt valokuvista. Lahjat ostan koska on kiva ostaa lahjoja mutta en minä siitäkään ressiä ota. Otatte nyt syväääään henkeä...laskette kymmeneen ja hengitätte ulos... jätätte sen siivouskomeron siivoamatta, ostatte sen perunalaatikon kaupasta, hankitte koko suvulle lahjaksi lahjakortteja Prismaan, nostatte jalat jakkaralle ja kuuntelette joululauluja kynttilänvalossa. Nyt tiedätte millainen joulu minulla on. Ei kiirettä, tohinaa, meteliä, siivoamista, kokkailua tai leipomista. Ottakaa lunkimmin. :)

Hyvää Joulua!

Joulu lähestyy

2011-12-18T05:57:00.000-08:00

Vaaka näytti 143,5kg aamulla. Hitaasti paino tippuu mutta tippuu kuitenkin. Ensi viikolla ei ole joka päivä töitä joten saa jo pikkuhiljaa ottaa rennommin. Joululoma alkaa sitten virallisesti 23.12 jolloin ravintola on kiinni ja aukeaa seuraavan kerran vasta 9.1.2012. Tuon kahden viikon aikana tulen vain lepäämään ja lataan akkuja, jos on sopivia keikkahommia niin teen niitä samalla. Esimies kysyi tällä viikolla että haluanko sitten loman jälkeen jatkaa ja tottakai tahdon! Paikka on aivan mahtava, mukavat työntekijät, ilmapiiri paras tähän mennessä (ei selän takana paskan puhumista taikka työolosuhteista valittamista), lyhyt työmatka, työpäivät ovat erilaisia joten vaihteluakin on ja työaika on minulle sopiva.

Olen lukenut pääsykokeisiin aikas hyvässä tahdissa. nyt on menossa kirja nro.4, kirjoja on yhteensä viisi. Ehdin hyvin lukea kirjat vielä uudestaan ennen pääsykokeita. Nyt lomalla olisi tarkoitus lukea nelonen loppuun ja vitos kirja myös ainakin osittain.

Joulua varten on kaikki jo valmiina. Paketit on paketoitu, kuusi on vielä kasaamatta ja koristelematta mutta sen ehtii ensi viikolla, ruokia ei tarvitse kun mennään anoppiloihin syömään mutta teemme uuden vuoden aattona minijouluaterian johon kuuluu verkkokinkku, perunalaatikkoa ja maksalaatikkoa. Joulutorttuja taikka pipareita en ole leiponut, eipä tuo ukkokaan niitä ole pyytänyt leipomaan. Siivonnut en ole koska en muutenkaan tee joulusiivousta, mitä turhia höökiä kun ei ole jouluna kotona. Ainoa mikä pitäisi järjestellä on kuiva-ainekaappi. Mies löyti kaapin perältä purkin nutellaa ja meillä ei tuollaiset yleensä kovin pitkään säily. : D Joten tarkoitus järjestellä leipomiseen tarvittavat aineet eri hyllylle ja kokkaukseen tarvittavat toiselle hyllylle.

Odotan jo innolla että pääsen näkemään sukulaisia. Viimeksi lokakuussa nähty ja tuntuu että siitä on ikuisuus. Ainoa juttu on vain se, että otetaan koira mukaan ja se ei ole tottunut suuriin väkimääriin joten pitää katsoa jos tapaisi serkut perheineen tädin luona. Pikkuihmiset saa Roosan hermostumaan kun ei ole lapsiin tottunut. Isältäkin tuli jo joululahja ja soittikin vielä eilen. Mukava kuulla häneltäkin kuulumisia vaikka kaikki nyt ei ollutkaan ihan hyviä uutisia. Isä täyttää ensi vuonna 60v. ja joutuu eläkkeelle jo nyt koska työpaikka siirtyy Jyväskylään eikä isä halua muuttaa sinne. Hieman turha tuossa iässä enää opiskella uutta ammattia joten menee eläkkeelle pari vuotta etuajassa. Minusta ei yhtään huono juttu, jos vaikka nyt ehdittäisiin tavata useammin.

Kiitos

2011-12-12T09:30:00.000-08:00

Vaaka näytti aamulla 144kg, hieman kuikuili 143,9kg paikkeilla mutta 100 grammaa sinne tänne. Kilo siis tippunut. Luulin että mahapöpö olisi lähtenyt mutta ei, tuli takas. Joten se ei voi olla mahapöpö. Muuten olisin kipeä ja olisi kuumetta ja tarvitsisi nappailla buranaa joka välissä. Viikonloppuna maha oli ihan ok joten vika on kahvissa. Juon kahvia vain töissä ja aina lounaan jälkeen maha on tulessa. Sairastin mahahaavan n.1,5 vuotta sitten. Kaksi kuukautta söin ainoastaan nestemäisiä ruokia koska muut eivät pysyneet sisällä. Silloin join kahvia pannullisen päivässä ja kun kahvin juonti loppui alkoi olo paranemaan. Nyt juon vain mukillisen lounastauolla. Näköjään sekin on liikaa joten pitää kokeilla teetä tai mehua. Kahvia ei tule onneksi kotona keitettyä.

N. 10 kuukautta on nyt tullut laihdutettua. Paljon on sakkia käynyt blogia lukemassa ja jäseniäkin on tullut jatkuvasti lisää. Jos tämä blogi ei olisi tullut näin suosituksi niin tuskin olisin jaksanut yksikseni laihduttaa. Lisäksi tämä kirjoittelu on auttanut monessa asiassa esim. omien ajatusten kasaamisessa ja on tavallaan päiväkirja tästä laihdutus-urakasta. Kiitos teille kaikille jotka blogia luette ja kiitos kaikille jotka olette olleet minulle tukena ja apuna tässä savotassa. Hommaa on vielä paljon mutta onneksi hyvä alku saatu ja tästä jatketaan. Kiitos. : )

Kiukuttelua

2011-12-12T08:54:00.000-08:00

Tänään saa mennä aikaisin nukkumaan. On aikas kuitti. Työpäivä oli yllättävän vilkas vaikka oli maanantai. Töiden jälkeen menin uimaan, tuli polskuteltua 550m. Sen jälkeen tukka märkänä kauppaan hakemaan evästä ja tilaamiani vaatteita. Tilasin itselleni pitkiksiä talvipakkasia ajatellen, tarkenee kävellä töihin pahemmassakin tuiskeessa. Ruuaksi oli pakastepitsan puolikas ja feta-tonnikalasalaattia. Illalla vielä pitää lenkittää Roosa ja sitten saakin vain vötkistellä sohvalla. Aamulenkki koiran kanssa oli aika lyhyt joten nyt voisi käydä hieman pidemmän lenkin niin saa kaveri raitista ilmaa ja liikuntaa tarpeeksi.

Nyt kun on laihduttanut niin olen ollut kiukkuisempi mitä yleensä. Tietenkin sen takia että ruokamäärät ovat pienentyneet ja nälissään olen kuin hanuriin ammuttu karhu. Joo joo, kaikki sanoo ettei pitäisi olla niin pitkiä ruokataukoja että tulee nälkä mutta ei se niin helppoa ole. En voi alkaa töissä mussuttamaan sämpylää kesken tiskaamisen taikka syödä kaupassa tms. Joten pakostakin tulee välillä pitkiä taukoja ruokailujen väliin. Nyt kun kävin töiden jälkeen uimassa ja kaupassa niin olo oli taas niin vihainen. Sitä tilaa kutsun Nani needs a cookie-hetkeksi jolloin olen kiukkuinen sen takia että on nälkä ja mikäs sen tilanteen paremmin korjaisi kuin ruoka. Vaikka yleensä saan hallittua tunteiden purkaukset niin tätä on hankala hallita. Monesti tulee sanottua tässä mielentilassa todella pahasti miehelle jostakin asiasta. Hän kun on yleensä se ihminen jonka näkee juuri silloin kun on NNC-fiilis. Samantien kun olen jotain ilkeää sanonut kadun sitä ja pyydän anteeksi. Tätä on jatkunut jo aika pitkään joten en tiedä uskooko ukko enää että olen aidosti pahoillani jostakin mitä olen ruokakiukussani sanonut. Niin monta kertaa on joutunut pyytämään anteeksi että en tiedä tarkoittaako se pahoitteluni ukolleni enää mitään. Olen oikeasti joka kerta pahoillani kun olen jotain pahaa sanonut, en sano sitä vain huvin vuoksi. Pitäisi yrittää pitää jotain välipaloja mukana ettei ruokatauot venyisi kovin pitkiksi. Mutta en tietenkään muista niitä aamulla pakata mukaan. Pitäisi siis töistä napata jotain ennen kuin lähtee asioille tms. Saa nähdä kuinka kauan ukko jaksaa tätä ruokakiukuttelua. Pitää yrittää muistaa ne välipalat, ongelma on vain siinä että kun ei ole nälkä niin ei tee mieli syödä mitään. Sitten kun on nälkä niin all hell breaks loose jos ei ole heti jotain mussutettavaa. Aiemmin tätä ongelmaa ei ollut koska söin jatkuvasti jotain oli nälkä tai ei. Nyt kun yrittää pitää kalorimäärän kurissa niin on kiukkuinen kun ei saa syödä mitä haluaa. Lounaan ja päivällisen väliin passaisi kyllä välipala kunhan sen muistaisi ottaa töihin mukaan. Yritetään. Otan huomenna mandariineja töihin ja katsotaan mikä on fiilis.

Klooria, lahjapaperia ja Potteria

2011-12-10T15:02:00.000-08:00

Olen laihtunut puoli kiloa kiitos vatsapöpön jonka takia mikään ei pysy sisällä. Onneksi nyt se on mennyt ohi. Kävimme ukon kanssa Raatin uimahallissa uimassa. 500 metriä tuli polskuteltua ja aluksi tuntui ettei millään jaksa mutta kun oli pari altaan väliä uinut niin alkoi lihakset lämpenemään. Maanantaina on sitten seuraava uintipäivä. Ostin 10 kerran uimakortin joka maksoi 39e (36e uinnit + 3e kortti) joten nyt tulee varmasti myös käytyä uimassa. Kun olin lähdössä suihkusta pukukoppiin kuulin kun pieni tyttö sanoi äidilleen: "Suihkussa on yksi täti jolla on tosi iso maha." Jos saisin euron joka kerta kun kuulisin jonkin lapsen letkautuksen minusta niin olisin rikas. : D

Ruuaksi oli tänään uunilohta jonka päällä pippurituorejuustoa ja kaveriksi muusia. Huomenna perunoita tai pastaa sekä naudan paistijauhelihasta tehtyjä lihapullia joihin osaan laitetaan Hickory smoke-kastiketta (löytyy Citymarketin amerikka-hyllystä).

Ukko osti Harry Potterin levykokoelma ja nyt olisi enää kaksi viimeistä elokuvaa katsomatta. Ne tulee varmaan katsottua huomenna ja loppuilta meneekin joululahjoja paketoidessa. Sain vihoviimein ostettua kaikki lahjat ja nyt vain tarvisi ne vielä käärästä paperiin ja kietasta naru ympärille. Minua ei yhtään haittaa että on näin iso suku ja perhe, se on vain mahtavaa! Jouluna sitten tavataan porukalla. Itse en paljoa lahjoja kaipaa kun ei ole mitään mitä tarvitsisin. Minulla on jo kaikki: ihana ukko joka rakastaa, paljon sukulaisia ja ystäviä, työpaikka ja ihana koti. Muutama paketti pitää postittaa kun kaikki sukulaiset eivät pääse kotikonnuille jouluksi joten ne pitää paketoida ja postittaa ensi viikolla. Tykkään enemmän antaa lahjoja kuin saada niitä joten itsellä on jo joulu nyt kun saa paketoida toisten lahjoja valmiiksi. Tänä jouluna lahjatkaan eivät ole sitä peruskauraa vaan ovat hieman erilaisia, muutamiin pitää kirjoittaa käyttöohjeet mukaan koska mukana tulevat ovat joko englanniksi taikka ruotsiksi.

Kuten aiemmin sanoin, en ole jouluhömppä-ihminen. Mutta sen myönnytyksen tein että ostettiin muovikuusi. Ihan nätti ja tuo nyt menee kun ei edes neulasia tiputtele. Koristeetkin on ostettu, katsoo milloin sen sitten kasaa ja koristelee. Mies halusi punaista, minä kultaa joten tulee punaisia ja kullan värisiä nauhoja ja palloja. Mutta mitään jouluvaloja minä en laita ulos vilkkumaan taikka laita punaisia verhoja tai tonttuja seinille. Jos ukko tahtoo laittaa niin saa sitten itse väkertää ne. Minua ei koristeet haittaa mutta en ala niitä laittamaan koska minulla ei ole jouluvaloja tai koristeita enkä osta sellaisia (paitsi mitä nyt tuo kuusi hankittiin).

Alien feet

2011-12-08T10:39:00.000-08:00

Kun kirjottelee tänne omista sairauksistaan niin tuntuu että minähän olen ihan läpimätä. Joka paikka krenkkaa ja oikuttelee ja aina jokin sairaus piinaa. No, onneksi minulla ei ole diabetesta taikka sydänsairauksia painosta huolimatta. Vielä. Sen takia laihdutankin ettei myöskään tulisi.

Kaksi kertaa vuodessa tulee tämä ongelma vastaan. Pitäisi ostaa itselle kengät. Se on kuin sotaan lähtisi kun niitä alkaa etsimään. Minulla on vähän kenkiä koska sopivia on hankala löytää ja sitten kun sopivat löytää niin ne kestävät vain vuoden kun ovat jo hajalla koska niitä käyttää jatkuvasti. Huomasin kuun alussa että talvikengässä on reikä joten pitää ostaa uudet. Netistä on turha ostaa koska saan sovittaa paritkymmenet ennenkuin löytyy edes yksi pari joka saattaisi ehkä sopia.

Minulla on ollut lapsesta asti jo vaivaisenluut. Isovarpaan luut kasvoivat vinoon ja ne olivat todella kipeät, varsinkin jos vahingossa löi tämän vaivaisenluun johonkin. Jalat leikattiin kaksi kertaa ja isovarpaan luuta leikattiin pois. Nyt sitten isovarvas on lyhyempi mitä muut varpaat. Mutta koska isovarvas kasvoi miten sattui se vaikutti myös muihin varpaisiin jotka nyt sitten sojottavat ihan mihin sattuu. Vasemmasta jalasta vaivaisenluu saatiin pois mutta oikeaan se jäi. Onneksi se ei kuitenkaan ole kipeä niin kuin silloin kun vielä kasvoin pituutta. Oikean jalan muut varpaat ovat suht normaalit mutta vasemmassa taas varpaiden välit ovat isot ja sojottavat miten sattuu. Jaloissa näkyy vielä leikkausarvet ja vaikka jalat ovat aika kamalat niin eivät ole onneksi enää kipeät. Lisäksi minulla on lättäjalka. Sisko ilkkui minua aina Alien feet-nimellä koska toinen varpaani muistuttaa E.T.:n pitkää sormea.

Kenkiä hankkiessa on pitkä lista kriteerejä mitkä niiden pitää täyttää, esim.:

* Eivät saa olla kiilakärkiset
* Vaivaisenluun kohdalla ei saa olla tikkauksia
* Lättäjalan takia pohja pitää olla tasainen
* Koska olen iso, ei saappaat käy koska sääri on liian paksu
* Yhden numeron isompi mitä mittataulukot sanoo, en voi mitata kengän kokoa isovarpaan vaan vasta seuraavan varpaan kohdalta.
* Kankaan pitää joustaa

Kaupassa ensin kierrän koko osaston ja otan ehdokkaat kärryyn jonka jälkeen menen niitä sovittamaan. Hyvällä tuurilla kengät löytää viiden parin sovituksen jälkeen mutta useimmiten kopoja saa sovittaa monta paria ja vielä kierrellä eri kauppoja sopivia etsiessä. Tietenkin helpoin olisi ostaa jotkut Eccon kengät mutta kamoon, ne on niin kamalan näköisiä terveyskenkiä että en todellakaan sellaisia osta. Ensin pläräsin netissä eri liikkeiden sivuja ja katselin että mistä saattaisi löytyä sopivat. Homma ei tuottanut tulosta joten kyselin tutuilta että mistä kannattaisi katsella. Kaverit ehdottivat Sievin Jalkineen kenkiä. Tiedän että tämä kotikunnan kenkätehdas tekee nykyään ihan tavallisiakin jalkineita turvakenkien lisäksi joten käväisin niiden nettisivuilla. Rakastuin samantien näihin ihaniin punaisiin kenkiin jotka olivat vielä pyöreäkärkiset. Oulussa kaksi paikkaa möi näitä kenkiä ja lähin olikin Linnanmaan Prisma. Kengät oli kalliit joten ajattelin ensin että katson kenkävalikoiman läpi ja jos ei muuta löydy niin sitten sovitan näitä punaisia. No eipä siellä muita sopivia ollut kuin ne Eccot. Nämä punaiset kengät oli juuri sopivat ja onneksi sain veronpalautukset kuun alussa niin ostin sitten niillä nämä popot. Suomalaiset, nahkaa, en ole kertaakaan liukastunut, sekä nauhat että vetoketju ja lämmin vuori joka varmasti kestää Suomen talven paremmin kuin jotkut Made in Japan. Kengät maksoivat yli 100e mutta tulevat varmasti kestämään käytössä pitempään kuin edelliset jotka maksoivat 20e, eipä tarvi ensi talvena mennä kenkäostoksille. Olen talsinut noilla kengillä nyt viikon verran ja ovat aivan ihanat, lämpimät ja kerrankin kauniit. Aiemmin aina saanut tyytyä niihin kenkiin jotka sopii, ulkonäöstä viis.

Tunteiden käsittely ilman ruokaa

2011-12-07T12:03:00.000-08:00

Olen aiemmin aina käsitellyt tunteitani syömällä. Jos olen iloinen: syön, jos olen surullinen: syön. Tämä on varmasti aika tuttua monelle. Nyt kun on laihduttanut niin ei olekaan enää voinut syödä ihan miten sattuu. Jos on ollut iloinen niin on pitänyt keksiä jotain muuta kuin ruokaa tunteiden ilmaisulle. Surullisena haluaisi hukuttaa murheensa suklaaseen, jäätelöön taikka karkkeihin. Paha olo menee edes hetkeksi pois kun saa jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä ja piristyy hieman kun saa jotain makeaa. Kirjoitin aiemmin siitä kuinka olen ollut itkuherkkä. Olen sitä edelleen. Eräs päivä meni näin; aamulla oli ihan hyvä fiilis, töissä itketti kun näin tytön pyörätuolissa (surullinen), töiden jälkeen itkin kun sain kuulla että isosiskoni oli synnyttänyt terveen tytön (onnellinen), töiden jälkeen itkin kun näin äitiyslomalla olevan työkaverin ja hänen vauvan (surullinen koska minusta ei ole äidiksi). (Ei, en ole raskaana. piti sekin tarkistaa kun itse ihan pihalla ollut kun tällaisia tunteenpurkauksia ollut). Itseasiassa kun tätä kirjoitan niin minua itkettää. En tajua mistä tämä herkkyys johtuu koska minulla ei ole masennusta ollut koko syksynä. Joten ajattelin että ehkä tämä tunteiden ilmaisu, sekä onnellisuus että surullisuus, johtuu juuri siitä että kun niitä ei enää peittele tai tainnuta ruualla niin ne tulevat herkemmin esille. Ja tietenkin koska surullinen olo näkyy selvemmin, esim. itkuna, olen vain sen rekisteröinyt. Olen toki ollut onnellinenkin. Siihen ei tarvitse muuta kuin sen, että voi käpertyä toisen kainaloon kun menee nukkumaan.

Alussa oli hankala tottua siihen että jos ketutti tai oli juhlat tms. niin ei tarvitse tunkea ruokaa suuhun sen takia. Nyt on jo tottunut siihen tässä vuoden aikana ja tunteiden ilmaisu on välillä hankalaa. Suomessa on totuttu siihen tapaan että jos on iloinen ja hyvällä tuulella niin älä näytä sitä. Ihmiset katsovat sinua kuin hullua kun hymyilet ja olet hyvällä tuulella. Isäkin oli kauhusta jäykkä kun halasin häntä kerran. Eihän sellainen nyt sovi, miestä halata. Pyh! Onneksi minä viis veisaan tällaiselle ajattelulle ja halaan vaikka vastaantulijaa jos tuntuu että nyt on onnellisuutta muillekin jakaa. Tämä on tavallaan myös vapauttava tunne kun ei tarvitse aina purkaa tunteita ruokaan. Voi ilmaista ne vapaasti miettimättä mitä muut ajattelevat. Joten kun olette tämän lukeneet niin halatkaa seuraavaa vastaantulijaa, olkoot se sitten mies joka on hakemassa olutta jääkaapista tai lapsi joka vinkuu kun ei ole mitään tekemistä. Ja jos näitä perheenjäseniä ei löydy niin sitten vaikka naapurin Raimoa niin siinäpähän ukko miettii loppupäivän että mistäkähän nyt tulee. Hyvässä tapauksessa voit saada toisenkin ihmisen hyvälle tuulelle.

Hypon jälkilöylyt

2011-12-07T10:31:00.000-08:00

Hypomania on onneksi ohitte vaikka tuntuu että onkin vielä päällä. Syy johtuu siitä että kaikkia tavat mitä hypomanian aikaan on jää päälle vaikka hypomaniaa ei enää olisi. Tämä tarkoittaa sitä että valvot myöhään kun olet tottunut siihen mutta sitten oletkin pirun väsynyt aamulla. Touhuat kaikenlaista ja aloitat uusia projekteja mutta huomaatkin ettei olekaan enää sitä samaa puhtia tehdä niitä.

Hypomanian aikaan on jatkuvasti nälkä. En edes ymmärrä miten sitä voi syödä niin paljon ilman ettei tulisi paha olo tai maha kipeäksi. Tähän nälkään kuuluu vielä kaikenlisäksi sokeri/suola-kierre. Ensin syöt jotain makeaa ja sitten tekeekin mieli suolaista, syöt suolaista ja taas pitää saada makeaa. Hypomanian aikaan saattaa päivän aikana syödä ihan älyttömiä määriä juuri tämän kierteen takia ja myös sen takia että pää sanoo että on nälkä. Ei siis ihme että päivän aikana on saattanut syödä sipsejä, suklaata, voileipää, kaakaota, popcorneja ja irtokarkkeja. Tämä kierre on todella hankala katkaista varsinkin kun yleensä kotona on sekä makeaa että suolaista syötävää ja jos ei ole niin niitä hakee kaupasta. Hypomanian aikaan ei pahemmin tullut kaloreita laskettua, toisaalta ihan hyvä koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä ja olisin saanut slaagin jos olisin tietänyt kuinka monta kaloria olen syönyt.

Nyt on tullut taas perseiltyä viikko katsomatta ollenkaan että mitä sitä on tullut syötyä mutta nyt se saa luvan loppua. Talvella on hankala harrastaa liikuntaa ulkona joten pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Vielä kun olen näin iso niin sekin rajoittaa jonkin verran että mitä urheilulajeja voi harrastaa. Kerran ajattelin mennä hiihtämään mutta hiihtolatu oli liian kapea. Jalat olivat kyllä yhdessä ja vierekkäin mutta silti sukset eivät olleet urissa. Miten niin läskit reidet?! Zumba oli tuossa taannoin vielä todella kuuma juttu ja nyt sakki myy nopeasti dvd:itään pois kun eivät kehtaa myöntää että ovat sellaiseen haksahtaneet joskus. Itse olen tuota Zumbaa miettinyt pitkään koska se olisi sellainen "jumppa" joka sopisi isolle, kotiin harrastettavaksi ja ei rasittaisi liikaa niveliä. Huuto.net on täynnä ilmoituksia joissa näitä levyjä ja jumppapainoja myydään joten huusin yhden paketin itselleni. Jos vaikka tämä toisi vaihtelua kun on tuota Katie Pricen jumppavideota kuluttanut tähän asti. Kun olen näin iso niin en kehtaa osallistua mihinkään jumppatunneille joten harrastan ennemmin yksikseni. Sitä läskien lotinaa ei tarvitse sitten muut kuin minä kuunnella.

Laiskiainen

2011-12-07T09:57:00.000-08:00

Tulikin jo viesti että missä blogin kirjoittaja luuraa, huomasin itsekin että tullut kirjoitettua viikko sitten tänne. Tauko ei ollut tarkoituksella suunniteltu mutta nyt onkin sitten paljon asiaa. Eilen punnitsin itseni ja meinasi taas astiat helistä ja seinässä olla reikä kun huomasin että paino vain kiikkuu 145kg paikkeilla. Tästä ei voi syyttää muuta kuin itseään. Mitäs istun perse homeessa illat tietokoneella ja syön karkkia ja kaikkea muuta mahdollista mitä ei saisi naamaan tunkea. Työmatkatkin laiska paska on mennyt autolla vaikka matkaa ei ole kuin se pari kilometriä. Nyt sitten kiikutin karkit ukolle, jätin pullat ostamatta, kävelin töihin ja kauppaan ja teen taas ruokaa. On tullut käytyä vähän liiankin usein syömässä jossain kun ei ole jaksanut ruokaa tehdä ja sen nyt tietää mitä se sitten on; hampurilaisia, pitsaa ja subway-leipiä.

Tänään olin niin raivostunut itselleni että nyt loppuu se paskan jauhaminen ja tehdäänkin asialle jotain. Aamulla oli aamupalaksi kinkkusämpylä ja appelsiinituoremehua, lounaaksi savuporolla täytetty croissant ja maitokahvi (ei sokeria!), päivälliseksi silakkapihvejä ja leipää. Iltapalaa en ole vielä syönyt, ostin kaupasta mehukeittoa joten varmaan sitä tulee juotua. Huomenna taas töihin kävellen mutta autolla kotiin koska työt loppuu samaan aikaan kuin ukolla. Perjantaina olen autolla liikenteessä kun pitää viedä mies töihin aamulla mutta sitten menenkin shoppailemaan joten tulee askelia edes ostoksilla. Monta viikkoa ja kuukautta ollaan jauhettu että pitäisi käydä uimassa ja sitä ollaan vain siirretty ja siirretty. Turhilla tekosyillä ja laiskuudella. Mutta lauantaina pestään perseet homeesta ja mennään uimaan! Ensi viikosta lähtien käydään kaksi kertaa viikossa uimassa. Ensiviikolla käyn maanantaina ja sitten viikonloppuna uudestaan. Koska olen niin pihi niin ostan kymmenen kerran kortin uimahalliin joten tulee käytyä uimassa kun "ei voi heittää rahaa hukkaan ja kortin voimassaoloaika loppuu kohta." Joten tulee käytyäkin siellä uimassa kun on kerta korttikin sinne hankittu. Kunhan saan nämä blogitekstit kirjoitettua niin on vuorossa Minä ja Katie Price-jumppatunti. Enemmän liikuntaa niin on vähemmän aikaa tunkea berliininmunkkeja leipäläpeen. Apinan raivolla eteenpäin. Katotaan sitten viikonloppuna että onko tästä ollut jotain hyötyä. "Kyllähän sitä saa jouluna herkutella" ei ole hyvä tekosyy. Aineenvaihdunta on päin prinkkalaa kun syö mitä sattuu, on huono olo, närästää ja töissä tuntuu että happi loppuu. Maha on ollut välillä sekaisin ja välillä tukossa. Ei ihme kun sinne on kaikkea scheisseä tungettu. Olen niiiin vihainen itselleni tästä lepsumisesta varsinkin kun sitä on kestänyt jo monta viikkoa. Ja minähän en aio luovuttaa! Tästä eteenpäin ainoa karkki mitä saan syödä on suklaajoulukalenterin pienet suklaat. Onneksi kaapissa ei ole karkkia taikka keksejä, pullaa tms. houkuttimena. Ostin eilen karkkia ja ne on nyt ukolla. Kaikki leipomukset on pakkasessa ja pysyvätkin siellä. Katotaan sitten ensi vuoden puolella jos vaikka ostaisi tikkarin. Sain jo tuossa viime viikolla kilon pois (tosin varmasti suurin osa nestettä) ja nyt sitten se on tullut takaisin ja rapiat päälle. Hyvää Joulua vaan Nanille! *huoh* Jokohan tuo itsensä piiskaaminen riittäisi. Edelleen tarkoituksena tiputtaa 30kg tämän vuoden puolella ja siitä pidän kiinni. Kaikki meni perseelleen siitä kun tuli hypomania kausi. Mutta nyt on pakko jatkaa tai tavoite jää saavuttamatta ja silloin tämä akka ei tule olemaan kovin iloinen!

Urakka jatkuu

2011-11-30T11:25:00.000-08:00

Jos olisin tiennyt että tämä on näin raskasta niin en olisi edes aloittanut. Mutta nyt saa itsesäälissä rypeminen ja herkkujen mässyttäminen riittää. Vaaka näytti aamulla 144,5kg. Taas jatketaan. Tänään aamupalaksi oli kaksi voileipää ja kaakaota, lounaaksi munkkikahvit ja sämpylä, päivälliseksi kanapekonipastaa. Ei siis mitenkään ylettömän terveellistä evästä mutta huomenna onkin sitten jo paremmat eväät. Askelia mittarissa tältä päivää yli 11 000. Laihduttaminen jatkuu. Mitään suuria pirskeitä ei ole tiedossa joten ei ole mitään houkutuksia haksahtaa syömään jotain kiellettyä. Tavoitteena laihtua 4,5kg uuden vuoden aattoon mennessä. Tuo on ihan saavutettavissa eikä ole mitenkään liian suuri painonpudotus. Hetken sai hengähtää niin nyt on taas intoa jatkaa. Huomenna aamupalaksi luumurahkaa (pilttiä+rahkaa+canderel), lounas on yleensä sama eli sämpyläkahvit, päivällinen lihamureke,muusi ja kastike. Iltapalaksi on sitten useampi vaihtoehto, löytyy muroja, leipää, jugurttia, mehukeittoja yms.

Kuukauden kuvatkin on ottamatta joten ukko otti tänään kuvan minusta niin pääsee taas niitäkin katselemaan. Housut lököttää pahasti joten jalat näyttää ihan epämuodostuneilta. Parempia ja uusia kuvia sitten kun olen laihduttanut 30 kiloa.

Liian hullu äidiksi

2011-11-30T10:24:00.000-08:00

Kirjoitin blogiin aiemmin tekstin jonka otsikko oli Paksuna. Nyt käsittelen aihetta uudestaan. Viisi vuotta sitten tajusin että minusta ei ehkä koskaan tule äitiä. Viisi vuotta olen sitä asiaa miettinyt ja etsinyt mahdollisia vaihtoehtoja minun lääkitykselle. Vaihtoehtoja olisi kyllä mutta nyt kun lääkityksestä huolimatta on tullut näitä mielialanvaihteluita niin olen miettinyt uudestaan tätä lasten hankintaa. Tänään oli todella raskas päivä. En pysty edes kirjoittamaan tätä itkemättä. Olen vihdoin tehnyt lopullisen päätökseni. En tule hankkimaan lapsia. Vaarantaisin oman henkeni ja lapsen hengen sillä että menisin leikkimään lääkitykselläni. Ukko ei varmana kestäisi minua koska olisin sekaisin hormoneista ja bipon mielialanvaihteluista koko raskauden ajan. Se on vain liian vaarallista. Muistan hyvin millaisia masennusjaksoni ovat ja ei olisi mikään ihme jos masennuksen kourissa ottaisin hengen itseltäni. Lääkitys on nämä pahimmat masennusjaksot pitänyt poissa ja jos/kun joutuisin lopettamaan lääkityksen raskauden ajaksi...

Reilu kaksi vuotta ja sitten olen 30v ja saan tehdä sterilisaation. Raskaan päivästä teki se, että työpaikalle tuli äitiyslomalla oleva työntekijä näyttämään vauvaansa työkavereilleen. Ja siskoni sai tänään tyttövauvan. Älkää nyt käsittäkö väärin. On ihanaa että sisko sai vauvan ja työkaverin vauva oli aivan ihana ja suloinen kun tuhisi ja nukkui vaunuissa mutta joka kerta kun joku saa perheenlisäystä niin se vain muistuttaa minua siitä mitä minä en tule koskaan saamaan. Olen aina halunnut lapsia, ison perheen. Toivoin että saisin joskus viisi lasta. Rakastan lapsia, pidin seurakunnan kerhoa lapsille ja olin isosena lasten leireillä. Adoptointi on liian pitkä ja raskas prosessi ja tuskin antavat lasta bipolle. En tiedä kuinka kauan menee että olen sinut tämän asian kanssa. Viisi vuotta ei ole riittänyt.

Olen aina yrittänyt katsoa asiasta kummankin puolen. Joten nyt jotain positiivista. Kun lapsia ei kerta tule niin eipä tarvitse koskaan ostaa farmari-mallin autoa, tulevaisuuden koti jossa 4 makuuhuonetta kutistui kahteen makuuhuoneeseen, lomalla ei tarvitse tarkistaa onko hotellissa Bamse-klubi, ostan pilttejä jatkossakin vain itselleni, rahat mitkä menisi lapsen kasvattamiseen voi hassata ihan omaan napaan, ei tarvitse koskaan menettää yöunia vauvan itkun takia ja ei tarviste järjestää lapsia hoitoon että pääsee harrastamaan seksiä.

Tarvitsen vain aikaa hyväksyä tämän asian, tällähetkellä tarvitsen vain ison halin.

Pillerin pyöritystä

2011-11-29T10:37:00.000-08:00

*Kuuntelee*, *katselee ympärilleen, nurkan taakse ja maton alle...*, - Huhuu?!?, *snif snif*

Ei sitä tullut. Masennusjaksoa. Kerrankin kun olin valmistautunut ja varautunut että sellainen saattaisi tulla niin sitten sitä ei tule. Olen lievästi pettynyt vaikka en nyt masennusjaksoista tykkää yhtään. Sama kävi ihottumalle. Kerrankin olin varustautunut kunnon rasva-arsenaalilla ja ihotautipoliklinikan numero pikavalinnassa niin ei ole tullut ihottumaa. Vielä. Tänä talvena ei ole kunnon pakkasia vielä ollut.

Tänään oli lääkärille aika. Vaikka apua sairauteen olen saanut jo 2005 joulukuusta lähtien niin aina sitä oppii uutta. Se vain kertoo sen, että nyt minulla on lääkäri joka tietääkin jotain. Edellinen lääkäri oli täysi tampio ja onneksi nyt muuton takia lääkäri vaihtui kun vaihduin toiselle mielenterveystoimistolle asiakkaaksi. Lito nousi nyt kolmesta tabletista neljään ja kahden viikon päästä on verikoe. Siitä näkee että onko lääkettä tarpeeksi veressä. Lisäksi Seroquelia voi jatkossa lisätä tai vähentää oman maun mukaan jos tuntuu että tulee mielialanvaihteluita. Edellinen lääkäri oli sitä mieltä että niitä ei saa mennä tuosta vain muuttelemaan. Ja sen takia en olekaan uskaltanut niitä itse mennä säätämään. Litossa kun vielä liika-annoksesta voi saada myrkytyksen. Nyt sitten kokeillaan näillä mennä ja jos ei auta niin sitten otetaan kolmas lääke avuksi. Luultavasti Zyprexa.

Nyt kun hypomania on ohi niin musiikkimaku on muuttunut. Niin käy joka kerta. Hypon aikana kuuntelen transsissa vain muutamaa kappaletta. Renkutan samoja biisejä koko päivän ja sillä tavalla saan pääni metelit edes hieman vaiennettua. Jos tulee musiikissa liikaa vaihtelua niin alkaa ajatukset juoksemaan vain villimmin. Nyt siis Chisu, The Ting tings, Arttu Wiskari, Baston ja Jason Derulo saavat mennä jäähylle ja vaihdetaan musiikki David Guettaan ja korealaiseen poppiin (Girl's generation, Super Junior ja SHINee).

Hypo väistymässä

2011-11-24T12:25:00.000-08:00

Mistä tietää että hypomania on mennyt ohi? Mistä tietää milloin on normaalivaihe? Mistä tietää milloin on masennusjakso? No hypon ohimenon huomaa muutamista asioista:

* Aamulla kun herätyskello soi, toivot vain että saisit nukkua vielä 12 tuntia. (Hypon aikana et tarvitse unta)
* Työpäivän jälkeen olet ihan kuitti. (Hypon aikana voisit tehdä töitä 24/7)
* Hypon jälkeen heräät kuin syvästä unesta ja katselet ympärillesi ja teet tuho-raportin. Tuho-raporttiin listataan:
    # Mitä järjetöntä olet ostanut hypon aikana?
    # Paljonko olet hassannut rahaa turhuuksiin?
    # Kuinka monta suhdetta olet romuttanut, olkoot ne kavereita, sukulaisia tai seurustelusuhteesi?
    # Tarkista tilin saldo ja että voiko tilaukset ja ostamasi tuotteet peruuttaa/palauttaa.
    # Voiko jotain sanomisiasi tai lupauksia perua?
* Tuho-raportin lisäksi tee lista asioista joita olet hypon aikana tehnyt ja jättänyt kesken. Kannattaako ne tehdä loppuun vai haluatko oikeasti neuloa Yoda-pipon itsellesi kylmiä pakkasia varten?
* Kadut hypon aikana tehtyjä toilailuja, sanomisia tai lupauksia. (Hypon aikana et kadu mitään!)

Onneksi nykyään osaan hillitä tuota ostovimmaa sen verran että ostan sellaista mitä oikeasti tarvitsen. Nyt tuli osteltua joululahjoja. Aiemmin saatoin hassata kaikki rahat johonkin turhaan ja sitten jälkeenpäin huomasin että jaa, jäänyt vuokra ja muut laskut maksamatta. Nyt tässä vain odottelen ja kuulostelen että onko tiedossa normaalivaihe vaiko masennusjakso. Hieman olen ollut itkuinen ja väsynyt mutta ei muita masennuksen oireita ole ollut. Ja nuo ovat vielä pientä siihen mitä masennusjaksolla tulisi olemaan. Onneksi ensi viikolla on lääkärille aika niin voi katsoa että voiko tälle mielialanvaihtelulle tehdä jotain. Siis voiko lääkitystä jotenkin muuttaa. Liton pitäisi poistaa nämä vaihtelut mutta eipä näemmä ole niin tehnyt. Viimeksi kun kävin lääkärillä (eri lääkäri mitä ensi viikolla) niin se vain sanoi että tämä vaihtelu kuuluu sairauteen. Kiitti vaan, tuon kyllä tiesin jo etukäteen. Miksi siis syön lääkkeitä joiden pitäisi poistaa nämä vaihtelut jos kerta ne vain kuuluu tähän sairauteen? No, se selvitetään ensi viikolla. Väsymys tulee aina hypon jälkeen kun kroppa on väsynyt hypojakson touhuiluista. Siihen onneksi auttaa lepo ja huomenna on jo perjantai ja saa levätä koko viikonlopun kotona.

Väsy nro.2

2011-11-24T11:48:00.000-08:00

Alkusyksystä oli pieni hetki että olin aika kuitti tähän laihduttamiseen mutta se meni onneksi ohi ja paino alkoi taas laskea. Nyt on toinen hetki jolloin tuntuu ettei tästä tule lasta eikä sitä toistakaan. Ei siis ihme että vaaka näytti aamulla 145kg. Olen väsähtänyt tähän ainaiseen kalorien tuijottamiseen, siihen että pitää jatkuvasti huomauttaa itseä ettei syö jotakin. Aamupala on edelleen sama mikä ennenkin ja päivällinen on sama, tosin sisältää enemmän vihanneksia. Ongelma on illat. Syön huomaamattani illalla paljon ja monesti en edes välitä siitä että mitä syön. Syön sitä mitä mieli tekee, eli epäterveellistä ja makeaa. Lisäksi mielialanvaihtelut eivät auta tässä laihduttamisessa yhtään. Syön hypomanian aikana paljon ja masennuksen aikana paljon. Hypomanian aikaan sen takia että on niin mahtava fiilis ja masennuksen aikaan sen takia koska kaikki vituttaa ja on paha mieli. Pitäisi taas ottaa itseä niskasta kiinni. Jos se vain kiinnostaisi edes hitusen. Pitäisi jostain saada intoa jatkaa, jokin hyvä syy. Ja minun terveyteni ei ole tarpeeksi hyvä syy. Minulla ei ole edes sitä, mitä monilla ihmisillä on. Muisto itsestään laihana. Minulla on minusta yksi kuva jossa olen normaalipainoinen. Olen siinä kuvassa 8-vuotias. Pitää vain saada hetki aikaa kerätä itsensä kasaan, kyrpiintyä taas tähän ettei paino laske ja siitä saan taas lisäpontta jatkaa. En aio luovuttaa vaikka takapakkia ollaan mentykin ja reippaasti. Se että en ole pysynyt tahdissa, se että paino on noussut eikä laskenut ovat vain asioita joiden takia tekee mieli lopettaa koko touhu. Se kun on niin helppoa. Luovuttaminen. Vielä kun on joulu tulossa ja joka tuutista tulee herkullisia ruokaohjeita ja -ohjelmia sekä kaupan hyllyt notkuu karkkia niin se ei helpota yhtään.

En luovuta! Hakkaan vaikka hetken päätä seinään ja sitten taas mennään. Päätin että otetaan vuodenajan takia hieman lunkimmin. Tavoitteet hiiteen, en tuijota niitä nyt koska tulee vain pahempi mieli kun lasken että paljonko tällähetkellä olisi pitänyt laihduttaa. Liikuntaa saan joka päivä ihan tarpeeksi joten vika on iltasyöpöttelyssä. Kuhan saan hetken kerättyä itseäni niin homma jatkuu.

Joululahjaostoksilla

2011-11-21T12:56:00.000-08:00

Paino on nakellut ees taas 144kg:n ja 143kg:n välillä. Nyt viikonloppuna en punninnut itseäni mutta pitää käydä vaa'alla tällä viikolla. Olen syönyt herkkuja ja paino on nakellut monesta muustakin syystä. Tällä viikolla en aio herkutella joten toivottavasti paino alkaa taas laskemaan. Lauantai oli kyllä mukava päivä. Ensin menimme ukon vanhempien kanssa syömään Sokeri-Jussin Kievariin. Itse otin rokkihärkää ja muut tilasivat Kievarin pihvipannun. Oma ruoka oli muuten hyvä mutta perunat olivat todella suolaisia. Pitää tuota pihvipannua joku kerta maistaa, näytti herkulliselta.

Joulu on tulossa ja monesti tähän aikaan olen jo hankkinut kaikki joululahjat valmiiksi. Nyt ei vain tunnu intoa olevan että jaksaisi mennä kiertelemään kauppoja. Joten päätin tilata lahjat netistä. Tänään tein tilauksen ja paketti tulee viimeistään perjantaina. Nopeaa toimintaa. : ) Joulukuussa menemme ukon kanssa käymään Haaparannassa ja sieltä voi vielä ostella viimeiset paketit. Samalla käymme ukon veljellä kylässä ja viemme joululahjat sinne. Minulla on iso suku joten pakettejakin pitää olla monta. Lisäksi löytyy kaksi kummilasta joita, ainakin yritän, muistaa juhlapäivinä. Miehellä on helppoa kun ei ole muita muistettavia kuin vanhemmat ja veljen perhe. Itsellä on kaksi veljeä, kaksi isosiskoa perheineen, kaksi vanhempaa serkkua perheineen, täti ja eno, kaksi kummilasta ja yksi nuorempi serkku. Ja isä. Nyt on kuitenkin suurin osa lahjoista hankittu, kiitos ah, niin ihanan internetin. Lisäksi suurin osa sukulaisista ovat niitä joilla on jo kaikkea joten vaatii mielikuvitusta että löytää lahjan joka ei ole turhake, ei ole säpäleinä jo loppiaisena, josta jäisi jotain muistoksi ja joka ei olisi vaatetta, viinaa tai karkkia. Isän paketti on vielä hankkimatta mutta sen ehtii vielä ostaa myöhemmin.

Olen ateisti joten en vietä joulua mitenkään uskonnollisessa mielessä. Se on minulle enemmänkin sukumiitinki jollon on aikaa nähdä kaikki sukulaiset pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Minä en halua kämppääni mitään joulukrääsää joten minulla ei ole jouluvaloja, enkeleitä (tai ainakaan itse ostamia), kuusta tai mitään muutakaan turhaa härpäkettä. Joulu on sukulaisten ja tuttavien tapaamista varten ja sitä, että saa ahtaa navan täyteen kinkkua ja laatikoita. Ruokaa ja ystäviä. Nyt joulun aikaan on pitkä loma kun ravintola on kiinni joulun ajan joten tarkoitus olisi mennä jouluksi käymään kumpienkin vanhempien luona ja menen vielä uudestaan Sievissä käymään ennen loppiaista. Asuin pitkään Sievissä joten on hieman orpo olo kun ei täällä Oulussa asu ketään sukulaisia. Sievissä asuessa tapasin melkein päivittäin sukulaisiani joten tuntuu että on niin tylsää täällä Oulussa kun ei ole juttuseuraa. Onneksi jouluna näen sukulaiset! : )

Kahvileipää

2011-11-17T11:25:00.000-08:00

En ole pitkään aikaan leiponut mitään makeaa ja nyt teki mieli leipoa jotain hyvää. Kaiken lisäksi lauantaina on tulossa anoppi ja appiukko kylään joten kahvileipää kaivataan. En oikein tykkää ostaa kaupan pullia kun ne on niin keinotekoisen makuisia joten mieluumin leivon itse. Huomenna pitäisi töiden jälkeen käydä kaupassa ostamassa tarvikkeita.

Ensin pitää siivota kämppä. Onneksi ei ole kovin sotkuista joten imurointi ja vessan pesu riittää. Sen jälkeen olisi tarkoitus laittaa pullataikina nousemaan. Lisäksi teen rommihunajakeksejä, persikkarahkapiirakkaa ja minttusuklaakakun johon tulee kuorrute. Pullataikinasta teen tavallisia sokeri-kanelipullia ja voisilmäpullia. Käsityömessuilta tuli ostettua rommihunajaa joten ajattelin kokeilla että miten se passaa keksitaikinaan. Toivottavasti tulee ihan syötäviä. Onneksi kaikki leipomukset ovat sellaisia että ne voi pakastaa jos ja kun ei tule kaikkia kerralla syötyä. Ihanaa saada vieraita ja mukava nähdä ukon vanhemmat! Lauantaina käydään ensin syömässä Sokeri-Jussin Kievarissa ja sen jälkeen kahvitellaan meidän luona. Kerrankin erilainen viikonloppu. Yleensä viikonloput menee vain kotona löhöillessä. : )

Hypomania

2011-11-15T11:03:00.000-08:00

Alan olemaan jo aika väsynyt. En tiedä tarkkaan kuinka kauan tämä hypomania on kestänyt, tuntuu kuin se olisi ollut jo kuukauden. Aluksi harmittelin että lääkkeet poistaa hypomanian ja masennuksen koska hypomanian aikaan jaksan tehdä kaikenlaista mikä on jäänyt masennusjaksoilla tekemättä. (ja näemmä lääkkeet eivät poistaneet kokonaan näitä mielialanmuutoksia) Hypomanian aikana ei tarvitse nukkua niin paljoa, on virtaa ja energiaa kuin pienessä kylässä ja on hyvä fiilis. Mutta on siinä myös haittansakin.

"Häiriölle on tyypillistä pysyvä lievä mielialan nousu, lisääntynyt energisyys ja toimeliaisuus. Tavallista on myös huomattava tunne hyvästä olosta sekä henkisestä ja fyysisestä tehokkuudesta. Usein esiintyviä, muttei siinä määrin, että ne johtaisivat vakaviin häiriöihin työssä tai sosiaaliseen torjuntaan, ovat sosiaalisuuden, ylituttavallisuuden lisääntyminen, seksuaalisen aktiivisuuden lisääntyminen ja unen tarpeen väheneminen. Ärtyisä, kärttyinen, pöyhkeä, itserakas ja röyhkeä käytös voivat tulla joskus yleisemmän yliaktiivisen sosiaalisuuden sijaan." (Wikipedia)

No, minulla on sekä yliaktiivista sosiaalisuutta että olen ärtyisä ja kärttyinen. Perjantaina olin kiukkuinen ja niin myös tällä viikolla. Räjähdän pienistäkin asioista ja olen vihainen ja kiroilen kuin merimies. En pidä tällaisesta koska normaalisti olen niin hiljainen, kiltti ja ei-niin-vihainen. Alan väsymään tähän olotilaan. Toivon vain sormet ja varpaat ristissä ettei tämän jälkeen tule kunnon monen kuukauden masennuskautta. Juuri kun joulukin on tulossa ja pitäisi olla iloinen ja pirteä. Varoitan siis kanssaihmisiä, ei kannata vittuilla minulle nyt koska kaivan silmäsi haarukalla silmäkuopista, kuristan kaularankasi mutkalle ja nypin hiukset päästäsi pinseteillä yksi kerrallaan jos et ole samaa mieltä minun kanssani. En muista että olisiko minulla ollut aiemmin tätä kärttyisää, vittuuntunutta, kärsimätöntä ja kiukkuista olotilaa muina hypomanian jaksoina. Sitä pitäisi kysyä sukulaisilta. En ole väkivaltainen ja tämä on pelottavaa kun saattaa sekunnin sadasosassa suivaantua jostakin niin paljon että tekee mieli hakata jotain paskaksi taikka lyödä jotakuta. Masennusjaksoina pelkään että teen itselleni jotain ja hypomania-jaksojen aikaan pelkään että teen muille jotain. Mikään ei ole hyvä. En kuitenkaan muista että olisi tämä ärtyisyys ollut näin paha, on sitä ollut mutta ei näin tulisena. Toivottavasti tämä menee pian ohi. Lisäksi on todella väsyttävää kun aivot on ihan liekeissä kun ajatukset juoksee todella nopeasti ja koko ajan ajattelet kymmentämiljoonaa eri asiaa yhtäaikaa. Vaikka lepäisit niin pääsi ei lepää, se raksuttaa jatkuvasti ja tuntuu kuin se lähtisi lentoon. Aivan kuin seisoisit täyteen ahdetun supermarketin käytävällä. Jatkuva hälinä ja puheensorina ja jossain itkee vauva. Haluaisit vain saada nämä äänet hiljaiseksi, edes hetkeksi. Edes uni ei auta koska sitten näet unta niistä ajatuksista mitkä päässäsi pyörii. Ei auta vaikka tunget pumpulia korviin koska äänet tulevat pääsi sisältä. Se on todella väsyttävää ja raskasta. Esc-nappi puuttuu. Toivottavasti näin ahdistavia hypomania-jaksoja ei tule jatkossa tai tarvin vahvemmat lääkkeet.

Ja sitten positiivisiin asioihin. Kiitos hypomanian olen touhunnut ja töskännyt kaikenlaista sohvalla löhöämisen sijaan joten vaaka näytti tänään 143,3kg. Että sillee. Ja viikonloppuna söin hampurilaisia ja eilen pitsaa. Eli se on ihan sama mitä syöt, kunhan syöt kohtuudella. Okei, tottakai kannattaa syödä terveellisesti ja sellaisia ruokia jotka pitävät pitkään nälkää, mutta tuo vain kertoo sen että alan pikkuhiljaa oppimaan että paljonko uskaltaa syödä aterioilla ja uskallan syödä herkkuja ilman että syyttelen itseäni asiasta viikkokausia. Ja en kuitenkaan syö roskaruokaa kovin usein, nyt vain tuli kaksi kertaa melkein peräjälkeen.

38.viikko

2011-11-13T11:04:00.000-08:00

Vaaka näytti eilen 144kg. Eli olen takaisin siinä missä olin ennen pikkujouluja, tupareita yms. muita bileitä. Onneksi paino ei noussut tuota enempää vaikka tulikin syötyä juhlissa kaikenlaista. Olen testannut erilaisia aamupaloja ja välipaloja ja löytänytkin muutaman hyvän vaihtoehdon mehukeittojen tilalle. Rahkan ja piltin yhdistelmä oli todella hyvä. Sekoitin rasvatonta rahkaa ja luumusosetta sekaisin ja tuli todella hyvänmakuista. Puuro oli ihan hyvää mutta ohjeessa luki että laittaa 1,5dl kuumaa vettä hiutaleiden sekaan ja se oli aivan liikaa. Puurosta tuli velliä, joten pitää kokeilla ensi viikolla pienemmällä vesimäärällä uudestaan. Makuna puurossa oli omena-kaneli ja se oli ihan hyvää. Vielä olisi maustamatonta jugurttia kaapissa sekä pilttejä ja niistä ajattelin tehdä huomenna aamupalan.

Tämä viikko töissä oli aika raskas koska yliopistolla oli abipäivät keskiviikkona ja torstaina. Lisäksi oli erilaisia kahvituksia ja perjantaina en ollut edes tiskaamassa vaan salin puolella. Tiskaamassa oli kaksi muuta työntekijää ja minä sain olla heidän esimiehenä. Minä en enää ikinä halua olla esimies. Itse olet töissä ihan muualla ja silti sinun pitäisi huolehtia että tiskihommat menee hyvin eikä tule mitään ongelmia. Ei siis ihme että oli verenpaine koholla kun pääsi töistä. Töiden jälkeen menin kauppaan ja kassalla huomasin etten ollut punninnut perunoita, takana oli pitkä jono. Kun olin saanut ostokset tehtyä niin perunapussi hajoaa. Olin jo niin kiukkuinen että lapoin potut ilman pussia kauppakassiin ja kävelin pihalle. Onneksi ukko oli jo odottamassa niin pääsin autoon ja laskemaan pariin tuhanteen että kiukku laskisi. Kyllä se sitten helpotti kun sai hetken hengähtää. Nyt viikonlopun vain ollut kotona ja levännyt. Ensi viikolla onneksi ei töissä ole noin kiire.

Uusia eväitä

2011-11-09T06:53:00.000-08:00

Kiitos lukijoille vinkeistä. En yleensä ole mikään puuron ystävä koska sitä tuli kakarana syötyä aivan liikaa. Kuitenkin ajattelin antaa vielä uuden mahdollisuuden kaurapuurolle kun nykyään löytyy puuroista eri makuvaihtoehtoja (joita ei pahemmin -80 ja -90-luvulla ollut). En jaksa keittää pientä annosta puuroa kattilassa aamulla, varsinkaan kun aamupalaan on varattu vartti aikaa. Ostin kaupasta kaurapuuroa joka on valmiissa annospusseissa (ei tule syötyä/ keitettyä liikaa) ja makuja oli monia esim. omena-kaneli, taateli, vadelma, omena-luumu ja mansikka-mustikka-vadelma. Tuota testaan huomenna ja jos maistuu niin voi ostaa noita jatkossa erimakuisia kaappiin niin ei heti kyllästy. Jugurtin ja piltin sekoittaminen kuulosti kyllä niin hyvältä vinkiltä että sitä kyllä kokeilen viikonloppuna. Lisäksi nämä muut erilaiset yhdistelmät, jugurtti taikka rahka ja siihen sekaan marjoja, hedelmiä taikka pilttiä olivat kyllä kokeilemisen arvoisia. Perjantaina käyn seuraavan kerran kaupassa ja pitää silloin ostaa noita kaappiin ensi viikkoa varten. Nuo eväät ovat vielä sellaisia että ne on nopea tehdä ja menevät aamullakin alas. Olen pikkuhiljaa totutellut itseni tähän aamupalan syömiseen ja nyt kun menee nesteet alas niin voisi pikkuhiljaa oppia syömään jotain kiinteääkin. Jos vaikka ostaisi jotain herkullista leipää ja tuorejuustoa taikka leikkelettä niin voisi ehkä saada leivän syötyä aamuisin. Mutta kokeillaan tuota puuroa huomenna ja jos se maistuu niin voisi ostaa eri makuja ja eri puuroja kaappiin.

Kutistuneet hedelmät ja äänieristelevyt

2011-11-08T10:22:00.000-08:00

Alkaa pikkuhiljaa tulla mehukeitto, hedelmät, myslipatukat ja jugurtti kyllästyttää. Pitäisi keksiä uusia aamupaloja ja välipaloja. Ideoita? Aamulla ei oikein maistu mikään kiinteä joten sen takia tullut noita mehukeittoja juotua aamuisin. Ovat kyllä hyviä ja makuvaihtoehtoja on monia mutta tarvitsisi jotain uutta. Pitää käydä kiertelemässä kaupoissa ja katsella jos löytyisi jotain muuta evästä. Mysli on hyvää mutta pitäisi katsoa jotain muuta kuin tavallista hedelmämysliä. Jugurtit on kaikki käyty läpi (sokerittomia tai vähäkalorisia on yllättävän vähän verrattuna tavisjuguun). Murot on hyviä mutta ovat monesti sokeroituja taikka sisältävät suklaata joten vaihtoehtoja terveellisille muroille ei montaa ole. Jugurtin tilalle voisi katsoa rahkaa. Myslipatukat saa unohtaa, voisi miettiä jotain muuta pikkupurtavaa niiden tilalle. Hedelmistä olen käynyt läpi banaanit, omenat, päärynät ja luumut. Muuta syötäväksi kelpaavaa siitä kategoriasta ei löydykään. En ole tottunut syömään sitrushedelmiä koska olin lapsena niille allerginen. Tuntuu kuin olisin nirso. Tässä on nyt kuitenkin näitä eväitä syöty kohta vuoden päivät niin ei mikään ihme jos alkaa maistumaan puulta. Pitää käydä kaupassa kaikki hyllyt läpi. Olen ehkä jättänyt pois jotkin vaihtoehdot huomaamattani. Tässä laihdutuksen aikana kun on tullut syötyä sellaisiakin eväitä mitkä aiemmin on pitänyt pupun ruokana taikka muuten vain ällöttävinä. Näistä yksi esimerkki on kuivatut hedelmät, ne pienet ruttuiset möykyt mitä pusseissa myydään. Banaanilastut ovat pahoja mutta kuivatut luumut ja aprikoosit on nannaa. En olisi vuosi sitten uskonut syöväni niitä koska ovat liian terveellisiä naposteltavia. Aina piti olla mahdollisimman rasvainen ja epäterveellinen herkku naposteltavana joten kuivatut luumut olivat yäk. Riisikakut olivat ennen äänieristelevyjä mutta nykyään niitäkin on tullut syötyä. Jos vaikka niistä keksisi itselle uuden aamupalan. Vinkkejä uusiin välipaloihin otetaan vastaan, raapustat vain tuonne kommenteihin oman ideasi. : )

Juhlat juhlittu

2011-11-06T04:12:00.000-08:00

On ollut aika vauhdikas kaksi viikkoa. Viime viikolla perjantaina tavattiin tuttuja paikallisessa baarissa, lauantaina oli tuparit ja sunnuntaina miehen synttärit. Tällä viikolla oli perjantaina pikkujoulut ja on kyllä sellanen fiilis että on kyllä tullut hieman juhlittua. Vaaka näytti 145kg enkä yhtään ihmettele. On ollut niin monet pippalot ja tullut syötyä miten sattuu. Juhlissa ei ole voinut pitää näppejä erossa herkuista ja krapulapäivänä maistuu aina jokin rasvainen ja mahdollisimman epäterveellinen eväs. Kaikenlisäksi tekee mieli suklaata ja muita makeita herkkuja kun on hieman hönö olo juhlien jälkeen. Onneksi juhlat on nyt juhlittu ja seuraavaksi onkin vasta joulu ja sekin menee ihan vain glögilinjalla. Silloin ei siis tarvitse mennä krapulassa silmät ristissä lähimpään pitseriaan tilamaan pitsaa taikka kebabrullaa. Tämän takia en ole nyt tässä laihdutuksen aikana paljon juhlinut tai käynyt baarissa. Ajattelet että kyllä sitä nyt yhden siiderin voi juoda, joka sitten onkin jo kolmas siideri ja sen jälkeen tuleekin tilattua drinkki jne jne. Tämä ei ole vielä kovin paha juttu mutta sitten se krapulapäivä... Niin, se krapulapäivä. Haetaan lähigrilliltä pitsaa ja limsaa ja syödään koko lätty päivän aikana, ostat karkkia ja suklaata, sipsejä ja popornia ja syöt niitä samalla kun katsot televisiota. Olo alkaa pikkuhiljaa helpottamaan kun on saanut murua rinnan alle ja levättyä sohvalla. Et jaksa tehdä yhtään mitään joten kulutat vähemmän mitä normaalisti mutta syöt kuin olisit osallistunut triathloniin. Olen vain tyytyväinen että en ole tuota enempää lihonut. Nyt kun on bileet ohi voi taas keskittyä olennaiseen ja jatkaa siitä mihin jäi.

Perjantaina oli erään yhdistyksen pikkujoulut. Menin sinne mieheni kanssa vaikka aluksi hieman epäilytti. Olen aiemminkin ollut saman yhdistyksen juhlissa ja tunnen itseni hieman ulkopuoliseksi ja olen ujo. Tälläkertaa, kiitos manian, oli hieman eri fiilis. Toki osa sakista olikin jo minulle tuttuja mutta en kuitenkaan ikinä uskalla avata keskustelua tai sanoa jotain täysin tuntemattomalle ihmiselle. Nyt kun oli hieman vipinää tossun alla meni ilta ihan loistavasti. Keskustelin monen kanssa niin kuin olisimme tunteneet jo pitkään, uskalsin tulla keskusteluun mukaan ja jopa aloittaa keskustelun. Olen normaalisti kotihiiri, en välitä niin paljoa bileistä ja varsinkaan sellaisista joissa en tunne ketään. Nyt fiilis oli täysin erilainen ja oli kyllä erittäin mukavat juhlat. Meille esiintyi Niilin neidot-ryhmään kuuluvia napatanssijoita, taikuri ja rienapojat joiden esitys kertoi tarinan VR:n ongelmista. Oli kyllä ihan loistavat pikkujoulut ja nyt vain odotella millon tulee seuraavat kemut. : D

Young again...

2011-11-01T10:52:00.000-07:00

On se vaan niin ihanata...! Kaksi säkillistä tavaraa raahattu varastosta sisälle ja purettu kaappeihin. Jätesäkeissä olleet vaatteet pesty ja sovitettu. Kuten on jo tullut selväksi, olen hamsteri ja minulla on paljon vanhoja vaatteita jotka eivät ole minulle mahtuneet. Olen säästänyt ne monesta syystä. Olen saanut osan lahjasta, osan ovat tutut tehneet minulle, osa on vain niin kauniita ja osan olen säästänyt sitä varten että kyllä minä vielä niihin joskus mahdun. Nyt on pesty pari koneellista vaatteita ja kaikki meni päälle! Yksi toppi oli sellainen että näyttää paremmalta ehkä parin kilon päästä mutta kesällähän tuota tulenkin vasta käyttämään. On niin mahtava fiilis sovittaa vanhoja vaatteita mitkä eivät ole menneet vuosiin päälle mutta olen ne säästänyt koska olisi tuntunut ihan kamalalta heittää ne menemään koska ovat vielä hyväkuntoisia ja kauniita vaatteita. Eipä tarvitse vaatekauppaan hetkeen mennä koska t-paita varasto laajeni viidellä paidalla, pitkähihaiset kahdella, juhlapaidat yhdellä ja housut yhdellä vaatteella. Ja olen vasta purkanut kaksi jätesäkkiä. Vielä pitäisi varastossa olla yksi jätesäkillinen vaatteita ja loput onkin sitten ihan vain muuta roinaa, kankaita ja lankoja. Viikolla ei meinaa noita romuja ehtiä lajitella joten pitää taas viikonloppuna raahata muutama pussukka sisälle ja katsoa mitä ne sisältää. Muuttaessa tähän rivitaloon makkarissa oli vain yksi hyllykaappi joten minun kankaat ja langat yms. muut romut eivät sisälle mahtuneet. Nyt sitten ostettiin hyllyt tuohon makkarin kaksioviseen henkarikaappiin niin jo on tilaa minunkin krääsälle. Lankoja plärätessä alkoi sormet sen verran syyhyämään että kaippa se pitää jotain alkaa neulomaan. Jos vaikka ihan aluksi muutama patalappu, siitä jatkaisi lapasiin ja sitten seuraavaksi torkkupeitto. Torkkupeitto kyllä tulisikin tarpeeseen kun olen niin viluinen nykyään että katselen telkkaria päiväpeitto korvissa asti.

Kihloihin

2011-10-28T11:07:00.000-07:00

Menimme sitten ukon kanssa kihloihin tänään. Olemme seurustelleet n.2,5v ja asuneet yhdessä kohta vuoden. Olin suunnitellut että kysyn asiasta ukolta sitten kun on sen synttärit, eli sunnuntaina. Olin parturissa ja ajattelin että perhana, nyt ollaan keskustassa niin jos kysyn ja ukko antaa myöntävän vastauksen niin voidaan samantien hakea sormukset kaupasta. Jännitti niin maan penteleesti kun odotin että kampaaja saa minun hiukset valmiiksi. Kun letti oli saksittu, kuivattu, vahattu ja föönattu suuntasin kohti rotuaarin palloa (kävelykatu Oulussa jonka nähtävyytenä kivipallo joka pyörii suihkulähteessä). Ilmoitin ukolle että tulla sinne minua vastaan. Poltin hermostuksissani muutaman tupakan ja kun olin kolmatta sytyttämässä ukko tuli kulman takaa. Ensin hieman halolla lyöty ilme kun katsoi minun hiuksia ja samalla varmaan ihmetteli että mitä helvettiä me täällä tehdään... En edes enää muista mitä hänelle sanoin, sopersin kai jotain että en tiedä että onko hyvä hetki vai liian aikaista.. Ojensin hänelle ostamani suklaamunasormuksen jossa oli pinkki muovirubiini. Sanoin että en osannut valita sormusta kun en tietänyt hänen kokoa enkä tiennyt millaisen hän haluaa. Olin niin hermostunut etten edes muista että sanoiko hän kyllä. Tajusin kuitenkin että myöntävän vastauksen sain. Menimme ostamaan ensin minun sormuksen jonka olin pari tuntia sitten löytänyt yhdestä koruliikkeestä. Ukko hankki itselleen ihan tavallisen kultaisen renkaan ilman kaiverruksia taikka kiviä. Tässä kuva minun sormuksestani.

Parempaa kuvaa rinkulasta ei saanut mutta sormus on yksinkertainen ja kaunis. Kaiverruksia ei sormuksiin otettu, ne tulee sitten vihkisormukseen. Kihloihin meno on minulle lupaus avioliitosta mutta naimisiin mennään sitten joskus. Sillä ei ole niin kiire. Kihloja ei sen suuremmin juhlita, mitä nyt mennään paikalliseen baariin syömään. Kuitenkin huomenna on ne tuparit ja sunnuntaina synttärit joten on siinä ihan tarpeeksi juhlittavaa.

Uudet hiukset

2011-10-28T10:08:00.000-07:00

Parturissa käyty ja taas sama juttu kuin viimeksi. "oletko nyt ihan varma?" "Nyt on sakset kädessä joten tämän jälkeen ei voi perua." Sain sanoa monta kertaa että: "Kyllä, haluan lyhyet hiukset." : D

Nyt on sitten lyhyt tukka ja vielä kun sen värjää niin se on hyvä. Letti lyheni n.20 senttiä ja tykkään. Helppo laittaa aamulla kun lähtee töihin ja ei tarvitse pompuloita, hiusklipsejä eikä mitään muutakaan. Tässä kuvat takaa ennen ja jälkeen parturireissun. Laitan edestäkin kuvan mutta suttasin naaman. Huomenna olisi ystäväpariskunnan tuparit ja sunnuntaina miehen syntymäpäivä. Pakastimessa on mud cake synttärikakuksi. Mies täyttää 33v ja juhlitaan sitä ihan vain kahdestaan.

Huomenna on vasta virallinen punnitus mutta tuskinpa se yhdessä päivässä miksikään muuttuu. Aamulla vaaka näytti 144kg eli olen laihtunut kilon. Hyvä hyvä. : ) Tällä tahdilla jatketaan niin hyvin menee.

Ennen parturia. Tukka on hieman mutkalla kun on ollut koko päivän "hain hampailla" kiinni. Kun näin kuvat niin hieman itsekin säikähdin että tulipas lyhyeksi kun vertasi uutta kuvaa vanhaan. Mutta ei kaduta, tukka on juuri sellainen kuin halusinkin!

Jälkeen. Takaa kyllä lyheni reippaasti. : D

Ja edestä. Ihan lyhyt otsatukka tehtiin oikealle puolelle jonka voi sitten laittaa joko taakse taikka eteen hiusvahalla.

Mittauksia ja maniaa

2011-10-27T11:58:00.000-07:00

Kun aloitin laihduttamaan, en mitannut reiden paksuutta, vyötäröä taikka rinnanympärystä. Mittanauha ei edes yltänyt mahan ympäri. Ainoa mitta minkä tiedän oli rinnanympärys koska juuri silloin keväällä mittasin sen sen takia että olenko ostanut oikean kokoiset rintsikat. Rinnanympärys oli 125cm ja eilen huomasin että kohta saa tunkea vessapaperia rintsikoihin kun ovat hieman tyhjän oloiset. Onneksi olen hamsteri ja olin säilyttänyt liivit jotka olin ostanut joskus viime vuonna mutta ne olivatkin liian pienet juuri ympärysmitaltaan. En ollut palauttanut niitä koska olivat niin halvat. Eilen sitten kokeilin niitä ja menivät ihan hyvin päälle. Mittasin nyt rinnanympäryksen (rintojen alta) uudestaan ja mittanauha näytti 115cm. Ei ihme että entiset maitorauhasenkannattimet olivat liian isot. Ei siis tarvinut mennä ostamaan uusia kun olin säilyttänyt ne pienemmät ajatellen että kyllä minä joskus niihin mahdun. Nyt sitten odotan innolla että pääsen sovittamaan vanhoja vaatteita. Ongelma on vain se, että ne on varastossa joten ne pitää pestä ensin. Onneksi on viikonloppu aikaa pestä ja sovittaa vanhoja vaatteita. Kerrankin on jotain hyötyä siitä että olen säästänyt vaatteita ajatellen että kyllä minä niihin joskus mahdun. Nyt se aika vihdoin koitti! Moni vaate on ollut sellainen että on harmittanut että ei mahdu siihen enää, sitten sen vaatteen laittaa jonnekin kaapinperälle toivoen että siihen vielä joskus mahtuisi. Sitten kun muuttaa paikasta toiseen ja pakatessa tavaroitaan löytää ne vaatteet ja joutuu laittamaan roskiin kun ei ole tullut sitä tilaisuutta että olisi mahtunut niihin uudestaan.

On näemmä lievää maniaa ilmassa. Olen hyvällä tuulella koko ajan, töissä jaksan paremmin ja ei väsytä. Nukun huonosti eikä edes unilääkkeet auta. Olen vuosia valitellut itsekseni että harmittaa kun lääkitys poisti masennuksen lisäksi manian. Juuri sen mahtavan menovaiheen jolloin jaksoi tehdä mitä vain kellon ympäri ja ei väsyttänyt ollenkaan. Nyt kun se sitten tuli, kylläkin tosi lievänä, niin tämä ei ole yhtään hauskaa. En saa nukuttua joten ketuttaa kun yöt ovat todella risaiset. Mutta koska minulla on mania niin se ei haittaa vaikka en olisi nukkunut ollenkaan. Silti jaksan olla töissä, lukea pääsykokeisiin, tehdä päivällistä, siivota, surffailla netissä yms. yms. Vielä harvinaisempaa on se, että tämä mania vaihde tuli tähän aikaan vuodesta jolloin minulla yleensä on ollut piiiitkä ja synkkä masennuskausi. Menee ihan pasmat sekaisin kun ei tiedä että missä mennään. Toivottavasti tämän lievän manian jälkeen ei tule masennusta. Tiedän että tämän on laukaissut se, että pitkän sairasloman jälkeen aloitin työt. Päivät ovat vilkkaampia ja hommaa on enemmän joten kroppa päätti sitten antaa pienen boostauksen että varmasti jaksan. Onneksi ei sentään ole ollut muita oireita esim. ääniä, harhoja, ylivilkasta ajatuksenjuoksua ja änkyttämistä. Mikään ei ole hyvä. Toivoo maniaa ja sitten kun se tulee niin sekään ei ole hyvä. Olen hankala ihminen.

Tavoitteita, kauhukuvia ja odotuksia

2011-10-26T11:10:00.000-07:00

Nyt on sitten parturiaika varattu perjantaille klo17.00. Tukka lyhenee ja reippaasti, tulee vielä lyhyempi mitä ukolla joka kävi myös parturissa leikkaamassa hiuksensa lyhyeksi. Perjantaina tulee sitten ennen ja jälkeen kuvat letistä, mutta vain takaapäin. En edelleenkään laita naamastani kuvia tänne kun ei tiedä että minne ne saattavat päätyä. I don't trust the Internet.

Tiskaajan hommat on mukavia ja huumorilla selviää tiukistakin aikatauluista. On myös oppinut kaikenlaista uutta kuten:
- Päivän menu näkyy töiden jälkeen paidassa.
- Salaatinlehti on ihan kiva hiuskoriste.
- Työpaidan kaula-aukko kannattaa olla mahdollisimman pieni, muuten joudut noukkimaan leivänmuruja ja porkkanan palasia rintsikoista.
- Mitä kiireisempi työpäivä, sitä enemmän haavoja käsissä.
- Älä liukastu perunamuusiin.
- Jos näet punaista, se on vain ketsuppia tai chilikastiketta.
JA
- pidä suu kiinni tai saat ylimääräisiä välipaloja tiskatessasi.

Sain kutsun työpaikan pikkujouluihin mutta valitettavasti samaan aikaan on erään yhdistyksen pikkujoulut joihin olen jo ilmoittanut meneväni. En muutenkaan niin hirveästi tykkää juhlia joulua ja nämä toiset pikkujoulut on tavallisemmat "juodaan, syödään ja saunotaan"-pirskeet joten menen sinne mieluummin.

Seuraava minitavoite oli tarkoitus olla Twilight-leffa mutta se tulee vasta marraskuun lopussa. Pitää siis keksiä jotain aikaisemmin, marraskuun alkupuolelle. Jos vain hommat menee tähän tahtiin niin kohta on 30kg lähtenyt ja saa hyppiä, kiljua ja juhlia sitä jotenkin. Toivon että jouluun mennessä olisin laihtunut 40kg. Taidan sittenkin saada sen 50kg vuoden aikana pois. Sormet ja varpaat ristissä. Olen nyt huomannut että olen paljon pirteämpi kuin aiemmin. Jaksan paremmin ja olen paljon iloisempi (kuka nyt ei olisi kun on näin paljon laihduttanut!). Ainoa miinus on se, että nyt kun minulla ei ole 30kg läskiä ympärilläni lämmittämässä niin olen todella viluinen. Kotona olen aiemmin ollut ilman sukkia, nyt ei tarkene. Kotona olen ollut pelkässä t-paidassa, nyt ei tarkene. Ulkona olen käyttänyt jo kuukauden talvitakkia vaikka lunta ei ole missään. Ulos lähtiessä saa pukea päälle niinkuin olisi menossa lumimyrskyyn ja pakkasta ainakin -35 astetta. Olen harkinnut käyttää jo minun karvalakkia mutta en kehtaa vielä.

Laihduttamisessa on paljon hyviä puolia mutta on siinä myös negatiivisia puolia. Nyt kun laihdun niin en muutu kauniimmaksi. Kaikki näyttää rumalta kun nahka roikkuu ja näytät aivan kuin jäätelöltä kesähelteellä. Odotan kauhulla sitä hetkeä että olen kuin mummo-sarjakuvan tyttö sanoo: "Mitä vanhoilla naisilla on rintojen välissä? Napa!!". Toivottavasti tämän urakan jälkeen pääsen leikkaukseen jossa sitten ylimääräinen iho leikataan pois. Muutenhan tässä olisi ihan turha laihduttaa, olisin rumempi mitä urakan alussa. Hirvittää että miltäkähän näytän sitten kun olen tämän urakan saanut päätökseen. Voin nakata tissit kaulanympäri ja kompastun mahanahkaani.

Tukka lähtee...!

2011-10-25T09:23:00.000-07:00

Viikonloppuna tuli herkuteltua mutta eipä tuo ole onneksi painossa näkynyt. Tilipäivä ja sinneppä ne rahat meni kun maksoi laskut ja kävi kaupassa. Kaappi täynnä erimakuisia mehukeittoja, niiden avulla olen saanut iltasyöpöttelyn kuriin. 1dl mehukeittoa sisältää 9 kaloria joten sitä saa litkiä surutta aina iltoisin. Aamupalallakin sitä on tullut juotua kun ei meinaa ruoka maistua aamuisin. Nyt olen neljättä viikkoa samassa paikassa töissä ja en voisi olla tyytyväisempi. Todella mukava työ, mukavat työkaverit ja esimies on myös mukava. Kävelen aina aamulla töihin (2km) ja töiden jälkeen jään yliopistolle lukemaan biologiaa ensi vuoden pääsykokeita varten. Ukko hakee minut töistä ja kotona aloitan tekemään päivällistä. Maanantaina oli spaghetti bolognese ja tänään kana-nuudeliwokkia. Töissä on aina vartin kahvitauko ja silloin syön sämpylän. Aluksi pelkäsin että en jaksa jos syön vähemmän ja eri rytmissä mitä aiemmin mutta eipä tuo ole pahemmin menoa haitannut. Hyvin on jaksettu ja välipalaksi löytyy kaapista aina myslipatukoita ja hedelmiä jos tuntuu että nälkä iskee. Ensi lauantaina taas punnitus ja en millään malttaisi odottaa sinne asti. Olen tyytyväinen jos pysyn siinä kilo per viikko tahdissa mutta tottakai sitä haluaisi laihtua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Kiitos kaikille kannustavista kommenteista, ne antavat minulle lisäpuhtia tähän urakkaan! Vielä ei ole syysmasennus iskenyt niinkuin viime vuonna, toivottavasti ei tulisikaan. Tuskin tulee kun näin positiivisella mielellä mennään.

Loppuviikosta taikka ensi viikolla pitäisi käydä parturissa. Tukka on pitkä ja ihan turhaan. Joudun sen aina töissä laittamaan pompulalla ja hiusklipsillä kiinni joten haluan että se leikataan lyhyeksi. Todella lyhyeksi. Taakse saa jäädä max.1cm pitkä tukka ja eteen ehkä hieman pitempi. Ongelmana on vain se, että minulla on vasemmalla puolella otsaa pyörre joten jos tukka on siitä kohtaa kovin lyhkänen niin se sojottaa pystyssä. Toivottavasti parturi keksii jonkin lyhyen ja käytännöllisen kampauksen minulle. Olen käynyt parturissa viimeksi 11 vuotta sitten. Siinä välissä lettiä on lyhentänyt joko minä tai jokin tutun tuttu joka osaa saksia käyttää. Joten eiköhän se ole jo aika käydä ihan ekspertillä kuontalo leikkaamassa.

35.viikko

2011-10-22T02:02:00.000-07:00

Tänään aamulla punnitus ja vaaka näytti 145kg. Olen siis laihtunut kaksi kiloa viikon aikana. Mahtava tulos! Kannatti suuttua ja katsoa tarkemmin syömisiä. Onneksi huomasin tekemäni virheen ruokavaliossa. Nyt koko viikon olen syönyt niin että aamulla enemmän ja illalla vähemmän. Ekstraliikuntaa en ole töiden lisäksi harrastanut. Tällä viikolla oli vielä pitempiä työpäiviä kun oli aina jotain ylimääräistä ohjelmaa ravintolassa joten piti jäädä tiskaamaan aina kahvitusten ja väitöstilaisuuksien astioita. En valita, saapahan enemmän rahaa tilipäivänä ja hyvin jaksoin hommat tehdä.

Jos olisin pystynyt pysymään koko ajan kilo per viikko tahdissa niin nyt olisi pitänyt painaa 135kg eli olen 10kg alkuperäisestä tavoitteesta myöhässä. Mutta on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista joten tahdissa ei olla pysytty. Olen sairastellut, ollut Bulgariassa, kyllästynyt laihduttamaan ja kadottanut motivaation hetkellisesti mutta sitkeästi olen jatkanut. Tässä myös uusi kaavio painonpudotuksesta. Vaikka tässä syksyllä on ollut pitkiä jaksoja että paino on pysynyt paikallaan niin en masennu. Olen vain tyytyväinen että se ei ole noussut. Samalla taktiikalla jatketaan ja jos ensi viikollakin saan 2kg tiputettua niin sittenhän pikkuhiljaa kuron tuota tahtia kiinni. Vielä pitää tiputtaa 5kg niin on taas minipalkinnon aika. Mennään katsomaan Twilight elokuvaa ja luultavasti ennen tai jälkeen leffan mennään ravintolaan syömään.

Sekaisin

2011-10-20T11:43:00.000-07:00

On asioita joista ei saisi puhua. No, tämä on minun blogi joten voin kirjoittaa tänne ihan just sitä mitä ite haluan. Jos ei kiinnosta niin vaihda kanavaa. Tänks.

Kuukautiset, naistenpäivät, hilloviikot, moonikset, akkojen päivät, kiukkuviikot... you name it. Monta on nimeä ja itse puhun aina naistenpäivistä. Kun olin reilusti ylipainoinen ennen tätä laihdutusrumbaa minulla oli naistenpäivät vain parisen kertaa vuodessa. Juuri siinä rajalla että en mennyt asian takia lääkäriin. Ja kuka nyt ei olisi tyytyväinen kun ei ole rättiviikkoja joka kuukausi vaan kolmen kuukauden välein. Luultavasti syynä oli juuri minun ylipaino. Sama kuin anorektikoilla, kun olet liian laiha tai liian lihava niin kroppa ilmoittaa että: "Hell No! Et varmana saa tulla raskaaksi tossa kunnossa!".

Sitten aloin käyttämään e-pillereitä ja naistenpäivät alkoivat tulemaan joka kuukausi. Voisi sanoa että melkeinpä kellon tarkkaa toimintaa. Olin tyytyväinen. Mutta nyt. Nyt kun aloin laihduttamaan niin ne on ihan sekaisin. Ei mitään hajua millon tulee ja millon päättyy. Vittumaista. Tottakai ne on sekaisin kun on koko kroppakin sekaisin tästä laihduttamisesta. Paino laskee ja nousee ja on hetken paikoillaan ja taas tapahtuu jotain. Nyt on taas pitänyt pitää kirjaa naistenpäivistä ja tulos on: ne on ihan päin vittua. Nyt on ollut kolmet peräkkäin, joka kerta pari päivää välissä ja aatellut että: "Vihoviimein!", ja sitten ne on tullut uudestaan. Ei siis mikään ihme jos blogissa on lähiaikoina tulenkatkuisia viestejä naiselta jolla on pms-oireita jo kolmatta viikkoa ja joka on jo kolmatta viikkoa ilman seksiä. En tiedä kumpi noista on pahempi. Joten tiedätte mitä odottaa kun seuraavan kerran kirjoitan tänne. Millon mikäkin asia kiukuttaa ja ärsyttää ja pistää vihaksi. Toivottavasti tämä ei ole tällaista koko laihdutuksen ajan. Ainiin, olen laihtunut kaksi kiloa ihan muutamassa päivässä. Ei sentään ole akkojen päivien takia turvotusta kun on näemmä laihtunut tänä aikana.

Rytmi

2011-10-19T08:29:00.000-07:00

Kannatti suivaantua. Tänäaamuna vaaka näytti 145,8kg. Vika oli ruokarytmissä. Vaikka kulutan päivän aikana kaloreita paljon ja saan myös syödä paljon niin se ei silti toimi jos päivällä olen kutakuinkin syömättä ja sitten illalla vedän simona ruokaa. Olen nyt kääntänyt rytmin niin että aamulla paljon ja illalla vähän. Siis toisinpäin miten se aiemmin oli. Kun on päivällä töissä, ei ehdi syödä kovin paljoa ja sen takia sitten illalla tuli pupellettua kaikkea mahdollista. On siis tärkeää milloin syöt ne päivän kalorit. Kaikkea sitä pitää oppia kantapään kautta. No, nyt on paino taas laskussa, se on tärkeintä. Olen myös syönyt terveellisemmin ja kun syön välipaloja niin ei ole nälkä. Kun minulle tulee nälkä haluan jotain hyvää ja mahdollisimman epäterveellistä nyt heti ja paljon. On siis tullut repsahduksia ja nyt pidän huolen etten nälkäisenä mene syömään voita lusikalla vaan otan banaanin kouraan. Hitto että on hyvä fiilis kun ratkesi että mistä homma nikotteli. Ja tietenkin on mahtava fiilis kun sain kilon tiputettua heti kun hoksasi missä mättää. Apuna oli yksi foorumi jossa puhuttiin syömisestä ja siellä oli juuri puhetta tästä että on päivän melkein syömättä että saa sitten illalla vetää sikana ruokaa ja herkkuja yms yms. Nyt olen sitten syönyt aamupalan vaikka se onkin edelleen aika hankalaa. Nesteet menee paremmin alas aamulla joten ruokana ollut mehukeittoja ja jugurttia sekä muroja. Lounas on aina töissä n.klo13.00 aikaan ja syön sämpylän kahvin kanssa. Päivällinen kello17.00 ja silloin on lämmin ruoka. Iltapala klo20.00 ja silloin on evääksi leipää, jugurttia, hedelmiä ja mehukeittoa. Välipaloina hedelmiä, myslipatukoita tai mitä nyt sillon kaapista löytyy, esim. jugurttia. Tällä mennään ja toivottavasti lauantaina viikon punnituksessa olisin tiputtanut painoa lisää!

Kiukkunen akka

2011-10-16T03:48:00.000-07:00

Tänään punnitus ja vaaka näytti 147kg. Olen niin pettynyt, väsynyt, turhautunut ja vihainen. Olen reilusti myöhässä tavoitteestani ja vaikka kuinka yritän laihduttaa niin mitään ei tapahdu. Tai tapahtuu mutta liian hitaasti. Olen pudottanut vain kilon kuukauden aikana. Tiedän että vika on ruokavaliossa koska liikuntaa kyllä saan tarpeeksi. Ja suurin vika on illoissa. Päivät menee ihan hyvin mutta illalla saatan syödä mitä sattuu ja en edes huomaa jos olen syönyt enemmän mitä saisi. Mietin että ottaisinko Nutrilettin starttipaketin avuksi taikka Alli-pillerit. Kokeilen vielä pari viikkoa ja kirjoitan ylös syömiseni ja katson jos saisin perinteisellä menetelmällä painon tiputettua. Jos se ei auta niin sitten kokeilen jotain apukeinoa. Haen tänään kaupasta myös tutut apukaverit, sokerittomat mehukeitot joissa on kuitua mutta vain muutama kalori sekä lisää vihanneksia, juureksia ja hedelmiä joita syön välipalaksi ja päivällisellä. Ensiviikon päivällisruuat ovat kuitenkin terveellisiä, esim. tomaattikeitto ja lohikeitto. The Wendie Planista ei ollut mitään hyötyä mutta en sitten tiedä että olisiko sitä pitänyt kokeilla useampi viikko. Aion kuitenkin nyt jatkaa samalla kaavalla mitä käytin kevään aikana ja pidän ruokapäiväkrjaa etten huomaamattani syö jotain kiellettyä tai että annokset ovat liian isoja (aloitan taas annoskoon mittaukset desin mitalla). Jos tämä ei pudota painoa kahden viikon aikana niin sitten kokeilen joko Allia tai Nutrilettia.

Uskon että vika on siinä että kun aloin jo oppia katsomaan silmämääräsesti ruuan määrän ja sen paljonko siinä on kaloreita niin nyt on sitten pikkuhiljaa huomaamattani ottanut isompia annoksia, laskenut kalorit väärin yms. Joten takaisin siihen mitä alussa tein, mittaan annokset että ovat oikein, lasken kalorit joka päivältä ja kirjaan ylös että mitä olen päivän aikana syönyt. Turha keksiä mitään tekosyitä, olen vain ollut laiska paska ja lepsuillut ruokavaliossa. Ruokapäiväkirja esiin ja tiukka kuri. Ei se muuta tarvitse.

Kalamarkkinat

2011-10-15T12:53:00.000-07:00

Tänään aamulla herätys klo 9.15. Torkku...torkku..torkku.. Ukko tulee herättämään että kello on viittä vaille kymmenen. Äkkiä ylös, vaatteet niskaan, aamupalalle, tupakalle ja autoon. Nukuin, yllätys yllätys, pommiin ja myöhästyttiin hieman. Auton nokka kohti Kalajokea. Mentiin Kalajoelle kalamarkkinoille käymään niinkuin viime vuonnakin. Ostettiin leipää ja lakeria ja ajettiin anoppilaan. Syötiin lounasta miehen vanhemmilla ja saatiin samalla ukolle nahkiaisia iltapalaksi mukaan. Sen jälkeen ajettiin Sieviin äitini luo ja juotiin siellä päiväkahvit. Täti, serkku ja toisen serkun avovaimo tulivat myös kahville ja siinähän se päivä meni kuulumisia vaihdellessa. Sain tätiltä uudet villasukat ja vietiin äitille kahvinkeitin joka oli meillä ylimääräinen. Maakuntamatkailu oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa. Sievissä olen käynyt viimeksi keväällä ja Kalajoella elokuussa. Kotia päästessä oli aika kuitti vaikka matkat ajettiin ukon kanssa kahdestaan niin sai toinen aina levätä. Nyt kotona ja kohta nukkumaan. Punnitus jäi aamulla sen takia että tuli niin kiire lähtö mutta pitää huomenna käydä vaa'alla kun herää. Mukava oli reissu ja olihan tuota jo sukulaisia ikävä. Näin serkun tytönkin joka oli kasvanut ihan hurjasti sitten viime kerrasta kun näin hänet. Aivan ihana ja suloinen tyttö. Puolivuotias nassikka meinasi epähuomiossa maistaa hieman keksiä kahvipöydässä kun juteltiin niin intensiivisesti. On tullut näemmä sukuun kun on niin makean perään. : D

Mukavaa oli ja ens vuonna on taas tiedossa samat reissut. Muttimarkkinoille että minä saan muttia ja kalamarkkinoille että mies saa nahkiaisia. Huomenna kyllä nukun niin myöhään kuin jaksan. Hieman tullut univelkaa.

Jumalauta!

2011-10-13T06:10:00.000-07:00

Meinaa mennä hermot töissä. Sanotaan että jos on älykäs jossakin asiassa niin sitten hieman vajaa jossain muussa, kuten esimerkiksi lukemisessa. Astioiden palautuksessa lukee isoilla kirjaimilla sekä suomeksi että englanniksi että mihin koriin tulee kahvimukit ja mihin juomalasit ja silti saa pitkin päivää itse niitä siirrellä korista toiseen kun joku tollo on taas unohtanut silmät kotiin. Sen ymmärrän että jos korit ovat tyhjiä niin ei välttämättä tiedä mikä menee minnekin (VAIKKA korin vieressä lukee että mikä tulee minnekin) mutta kun se on yleensä juuri niin että kun niissä koreissa on astioita niin asiakkaat laittavat ne väärin. Luulisi nyt järjen jo sanovan että jos korissa on kahvimukeja ja vieressä kori jossa on juomalaseja niin osaisi ne kipot laittaa oikein mutta kun ei. Aina saa sitten itse kurkotella sieltä linjaston takaa ja latoa niitä oikeisiin koreihin. Juomalasit menevät ruokasaliin ja kahvimukit jää keittiölle, sen takia ne pitää olla erikseen. Ja toinen asia mikä nostattaa verenpainetta on se, että jos lautaskorissa on astiat niin että ne osoittavat oikealle niin joku tampio tunkee omansa sinne niin että ne osoittavat vasemmalle. Sitten jos ne on korissa sikinsokin niin kone ei pese niitä kunnolla. AAARRRGGGHH!! Miten se voi olla niin hankalaa!?! Siinä astioiden lajittelussa menee 20 sekuntia jos sitäkään joten luulisi olevan sen verran aikaa että laittaa ne kupit oikeille paikoille. Luojan kiitos tarjottimet laitetaan pinoon ja me työntekijät laitetaan ne koreihin pystyyn ja korit pesukoneeseen. Varmasti nekin osaisi joku idiootti laittaa miten sattuu. En ole mikään perfektionisti mutta menee vain työaikaa hukkaan kun joutuu koko ajan niitä koreja tarkistaa että niissä on astiat oikein. Kun olisi kymmenen muutakin paljon tärkeämpää asiaa hoidettavana. Ja tämä on YLIOPISTON ruokala eikä minkään ala-asteen! Luulisi jo yliopistoon opiskelemaan päästessään osaavan lukea ja käyttävän maalaisjärkeä että jos korissa on laseja, niin sinne tulee laseja jne. *huokaus*

Nojoo, työ on kuitenkin mukavaa ja hyvin olen jaksanut töissä olla. Huomenna onkin sitten rankempi päivä kun olen ensin aamulla kaupassa täyttämässä hyllyjä ja sen jälkeen menen Discukseen tiskaamaan. Mutta se on huomenna perjantai ja saa levätä viikonlopun joten kyllä tuon jaksaa. Tietää vain enemmän liksaa kun jaksaa muutamana päivänä tehdä vähän enemmän töitä. Ja nuo hommat on onneksi sen verran helppoja että ne tekee vaikka puoliunessa. Lauantaina onkin sitten Kalajoen Kalamarkkinat jonne pitää lähteä jo aamulla ajamaan. Käydään sekä Kalajoen että Sievin anoppilassa samalla reissulla. Mahtavaa nähdä äiti ja pikkuveli pitkästä aikaa! Toivottavasti näkee muitakin sukulaisia samalla reissulla.

Mustelmilla

2011-10-12T10:00:00.000-07:00

Pitkä päivä takana ja nyt saa rentoutua. Työpäivän jälkeen kauppaan, haettiin henkarikaappiin hyllyt Inno-keittiöltä niin mahtuu makkariin kaikki mun kankaat ja langat. Askelia karttui 15329 josta jopa 7000 olivat aerobic-askelia jotka siis tietääkseni ovat tehokkaampaa liikuntaa. Ilta meneekin sitten telkkarin ääressä, digiboksista löytyy Jäljillä, Simpsonit, Total Comedy, Pancho ja pojat ja kaikkea muuta hyvää katsottavaa. Huomenna työt alkaa aikasemmin koska ravintolassa on joku tapahtuma joten tiskaushommat pitää lopettaa aikasemmin.

Olen herkkä saamaan mustelmia. En ikinä muista mistä mikäkin on tullut ja sitten vain ihmettelee ja miettii että mihin on taas ittensä kolhinut. Kun niitä tulee niin helposti niin ei edes satuta itseään pahasti ja jo on taas puoli reittä sinisenä. Nyt käsivarsissa on mustelmia ja vasemmassa kämmenselässä. Ensin tuo kämmenselkä ei näyttänyt pahalta mutta nyt kun se on paranemassa ja mustelma on ihan sinisenpunaisenvihreänkirjava niin se näyttää kamalalta. Sanon siis jo nyt: Ei, minua ei ole kukaan hakannut tai mukiloinut, nahka ei vain kestä kovaa elämänmenoa. Monesti nuo mustelmat eivät ole edes kipeitä. Olen monta kertaa miettinyt että olenkohan sairas tai onko minussa jotain vikaa että saan mustelmia näin herkästi. Minua on tutkittu ja testattu ja imetty verta enemmän kuin Dracula koko elämänsä aikana ja luulisi jossain vaiheessa tulleen ilmi että olen sairas. Vuoden vaihteessa otettiin tulehdusarvot ja ne oli ok. Kilpirauhaset, munuaiset ja maksa on testattu. Verenpaine, hemoglobiini yms. yms. ovat ihan normaalit. Joten saan vain herkästi mustelmia.

Nyt kun on mennyt jo kolmatta päivää The Wendie Planilla niin alkaa olemaan olo parempi. Ei tule paha olo aamiaisella, on itseasiassa nälkä aamulla. Välipalat antavat lisää puhtia joten jaksan tehdä töidenkin jälkeen kotona hommia. En ole niin väsynyt ja vetelä kun syö enemmän eikä tee yhtään tiukkaa kävellä aamulla töihin. Jos en laihdu tällä tavalla niin ainakin vointi on parantunut ja tiedän syyn, söin liian vähän. Luulin syöneeni ihan hyvin aiemmin mutta nyt kun kirjasin ylös mitä esim. pitää syödä 1500 kaloriin niin meinasin pyörtyä. Hirveä määrä ruokaa jonka olen jättänyt syömättä vain koska ei ehdi, olen syönyt jo tarpeeksi, turhia välipaloja, ei ole nälkä jne. Mutta lauantaina punnitus, sitten tietää onko tästä ollut apua.

Jess

2011-10-10T12:15:00.000-07:00

Päivä meni ihan persiilleen kun seurasin The Wendie Planin mukaan tehtyä lukujärjestystä. Ensin olin syönyt liian vähän ja mietin että miten ihmeessä jaksan vielä syödä niin paljon kun pitäisi. Sain kuitenkin pidettyä lukujärjestyksestä kiinni ja olen syönyt tarvitun määrän evästä. Tänään oli 2200kcal-päivä ja huomenna 1500kcal. Ke on 1800, to 1500, pe 2000, la 1500 ja su 1800 kaloria. Kun tein lukujärjestystä niin huomasin että olen syönyt aivan liian vähän. Oli hankala keksiä välipaloja ja aamu- sekä iltapala niin että tulee tarpeeksi kaloreita jokaiselle päivälle. Aamu oli hankalin. Oli pakko syödä aamupalaa ja tuli vain huono olo kun "joutui" syömään jotain. Mutta kokeillaan nyt tätä ja jos tämä ei toimi niin jatkan samalla kaavalla mitä ennenkin. Onhan se paino tippunut silläkin tavalla mutta halusin nyt kokeilla tätä että eri päiville on eri kalorimäärät.

Töiden jälkeen menin shoppailemaan. Töiden aikana oli tullut 9000 askelta ja minishoppailureissulla (vain 3 kauppaa) tuli vielä 3000 lisää. Kävin ostamassa taas ison satsin ruokaa kaappiin ja samalla vaatteita. Töissä käytän mustia housuja ja mustaa t-paitaa. On joutunut nostelemaan housuja ja pökät ovat tuntuneet muutenkin isoilta. Joten menin Anttilaan ja ajattelin käydä vilkaisemassa että vieläkö heiltä löytyy samoja housuja mitä ostin viime keväänä. Jess-merkkisiä miesten housuja oli vielä ja ostin kahdet. Koska nykyiset housut, jotka ovat siis samanmerkkiset ja sama malli, tuntuivat liian isoilta ostin yhden koon pienemmät pökät. Hyvin meni jalkaan kun kotona sovitin. Piti vain lahkeita lyhentää, niinkuin aina. Aiemmin housut olivat kokoa xxxl ja nämä uudet ovat kokoa xxl. Meinasin etten osta uusia vaatteita yhden koon takia niin nyt oli muutenkin pakko housuja ostaa töihin. Olen vain niin tyytyväinen että vihoviimein itsekin huomaa laihtuneensa kun saa ostaa pienempiä vaatteita! Huomenna uusissa vaatteissa töihin! : )

The Wendie Plan

2011-10-09T05:37:00.000-07:00

Aiempaan tekstiin oli kommentoitu linkillä että voisin kokeilla tätä vaihtoehtoa kun ei kilot meinaa karista vaikka kuinka yrittää. Tässä siis linkki jossa kerrotaan The Wendie Planista. Ohje on aika yksinkertainen ja ihan järkeen käypä. Olen liikkunut paljon enemmän mutta syönyt aika vähän joten kroppa ei tietenkään luovu kiloistaan kun on joutunut elämään liian vähällä ruualla. The Wendie Planissa on ideana se että kroppa on jo tottunut pitkän laihdutuksen aikana siihen pieneen kalorimäärään eikä sen takia paino tipu. Ruuan määrää pitäisi vaihdella päivittäin jotta kroppa alkaisi taas tiputtamaan painoa. Näin et olisi säästöliekillä, kroppa polttaisi saadut energiat ja tämä tehokas energiankulutus jäisi päälle. Seuraavana päivänä syöt hieman vähemmän mutta energiankulutus on yhä tehokasta koska kroppa ei voi samantien "vaihtaa mieltään" ja laskea energiankulutusta.

Ensi viikolla ajattelin kokeilla tätä. Kalorimäärät päivien aikana vaihtelevat 1500 kalorista 2200 kaloriin. Teen itselleni listan milloin syön ja mitä syön ja näin saan syötyä sen verran mitä sille päivälle on merkattu. 2200 kaloria tuntuu kamalalta mutta jos kerta kulutan työpäivän aikana n.600kcal niin ei se sitten paljon ole. Mietin vain että missä välissä oikein saan syötyä noin paljon. Pitää olla paljon välipaloja. Koska kalorimäärät vaihtelevat päivittäin kroppa ei totu tiettyyn kalorimäärään ja näin polttaa rasvaa tehokkaasti. Tiedän jo ensi viikon ohjelman joten osaan merkata kalorit eri päiville. Maanantaina on shoppailupäivä joten sille päivälle tulee paljon kaloreita mutta taas ti, ke ja to voivat olla aika matalia. Kokeillaan, ei tämä nyt niin suurta vaivaa aiheuta kun jo olen valmiiksi laskenut kaloreita ja tiedän ruokien kalorimäärät joten teen vain itselleni lukujärjestyksen mistä näen mitä millekin päivälle on eväänä.

Sohva ja kassi

2011-10-08T12:49:00.000-07:00

Ennen tupareita piti hieman parannella meidän toista sohvaa koska Roosa-koira oli siitä hieman täytteitä repinyt pihalle ja se oli muutenkin aika kulahtanut. Joten korjasin istuinosan ja tein siihen uuden päällisen. Koska kangasta jäi yli ajattelin samalla korjata minun käsilaukun josta kahvat olivat irtoamassa. Tässä siis ennen ja jälkeen kuvat tekeleistä. Eivät ole täydellisiä mutta ajavat asiansa. Sohvan istuinosa oli hankala saada oikean kokoiseksi koska se oli ajan kuluessa muotoutunut miten sattuu ja vaikka kuinka mitoin ja mitoin kankaita niin en silti ole tyytyväinen lopputulokseen. Korjaan sen jossain vaiheessa. Käsilaukusta tuli erikoinen mutta minä pidän siitä.

Discus

2011-10-08T02:18:00.000-07:00

Eilen oli viimeinen päivä yliopiston ruokalassa. Odotin että esimies taikka Staffpoint olisi ilmottanut että jatkuuko minulla työt Discuksessa vaiko ei. Mitään ei kuulunut. Kaikenlisäksi minulla oli työkaverina joku joka oli ollut aiemminkin siellä töissä. Oletin siis että hän jatkaa ensi viikosta eteenpäin. Olin niin pettynyt ja vihainen. Jo toinen paikka minne minua ei huolittu pitemmäksi aikaa. Olin loppupäivän töissä nuttu nurin ja kotia lähtiessäkin nakkasin pukuhuoneen avaimen esimiehelle ja lähdin kotiin. Kotimatka taittui yllättävän helposti, ehkä juuri sen takia että olin niin vittuuntunut ja nieleskelin itku kurkussa. Jos mitään ei ilmoiteta niin silloin ei hommat jatku. Niin se meni edellisessä paikassa. Niin se meni tässäkin paikassa. Mietin ja mietin että mikä voisi olla syynä sille että minua ei huolittu. Olen ahkera, tulen ajoissa töihin, teen töitä pitempään jos tarvii, teen itsenäisesti töitä eikä tarvi asioita kymmeneen kertaan opettaa ja en valita.

Kun pääsin kotiin avasin samantien tietokoneen ja menin Staffpointin sivuille katsomaan vapaita työpaikkoja. Ensi viikolle olisi ollut kolme päivää yhdessä ruokalassa buffatarjoilijana. Klikkasin työtä ja merkkasin että voin ne vuorot tehdä. Kone herjasi että minulla on jo työvuoro siihen aikaan. Tarkistin työvuorot ja tadaa! minut oli merkattu ensi viikoksi Discukseen. Olin jo niin pitkään nieleskellyt kiukkuani että purskahdin itkemään. Vaikka asiasta ei oltu minulle ilmoitettu niin minulla on nyt jatkossa töitä tuolla samassa paikassa. Ja siellä tulee olemaan töitä ensi kevääseen asti. Olen niin tyytyväinen että voin olla nyt pitempään yhdessä paikassa eikä tarvitse tehdä yhden päivän keikkahommia ympäri Oulua. Nyt kun kerta minut tuonne ruokalaan huolivat tiskaajaksi niin siellä tulee olemaan pitempään töitä. Ihanaa!! : )

Ei grammaakaan

2011-10-08T01:59:00.000-07:00

Koko viikon ollut töissä, kävellyt kymmeniä tuhansia askeleita per päivä ja mikä on tulos? En ole laihtunut grammaakaan. Ensin ajattelin että vika on vaa'assa ja vaihdoin siihen patterit mutta ei, en ole lihonut enkä ole laihtunut. Oletin että paino alkaisi tippumaan reippaasti sen jälkeen kun aloittaisin työt koska liikkuisin enemmän mitä ennen. Laskin torstain syödyt kaloritkin ja sain tulokseksi 1800kcal. Miten voi siis olla laihtumatta vaikka syökin vähemmän mitä kuluttaa? Tämä on niiiiin rasittavaa kun mitään ei tapahdu vaikka liikuntaa tulee monta kilometriä päivässä ja silti paino killuu samassa. Onkohan se taas niin että hetkeen ei tapahdu mitään ja sitten se paino alkaa taas laskemaan reippaasti...? Odotin että liikunnan lisääminen vaikuttaisi painon tippumiseen mutta ei. Ruoka on ollut tavallista, sitä samaa mitä ennenkin. Tupareissa tuli syötyä mitä sattuu ja juotua mutta sen jälkeen en ole paljoa karkkia syönyt. Pitää kai vielä nipistää syömisistä ja katsoa auttaako se. Pitää syödä enemmän välipaloja ja klo17 päivällistä pienentää. Pitää ottaa töihin jotain evästä jota voi sitten tauolla syödä niin ei ole liian pitkiä välejä ruokailussa. Tuntuu taas että hakkaa vain päätä seinään kun mitään ei ole tapahtunut vaikka kuinka on yrittänyt seurata syömisiä ja liikkunut todella paljon. Mitä muuta voisin vielä tehdä?!

Muusi onnettomuudessa

2011-10-04T07:06:00.000-07:00

Kerroinkin aiemmin työkengistäni jotka olen ostanut joskus kauan sitten ja niitä ei ole tullut käytettyä koska lättäjalkani kipeytyvät niissä. Hiffasin että vika ei ole kengässä vaan sen pohjallisissa jotka ovat muotoiltu anatomisesti. Nakkasin pohjalliset menemään ja ostin tavalliset pohjalliset kaupasta. Nyt olen noilla kopoilla ollut töissä ja hyvin menee. Jalat eivät väsy ja kengät ovat juuri sopivat. Aion kuitenkin jossain vaiheessa ostaa ne crocs-kopio kengät jotta voi aina vaihdella kenkiä ja ne on siis ihan keittiölle soveltuvat kengät vaikka näyttävätkin crocseilta.

Nuo liilat työkengät on valmistanut jo konkurssiin mennyt Promena. Ne ovat antistaattiset, testattu etteivät ole liukkaat jos lattialla on vettä tai saippuaa, mutta yksi juttu mitä he eivät ole tajunneet testata on perunamuusi. Tuli otettua muutama tsa tsa tsaa-askel töissä kun liukastuin pottumuusiin jota oli tippunut lattialle. Oikean polven ristiside sanoi naks mutta yllättävää kyllä en lentänyt perseelleni enkä loukannut polvea. Olisi varmasti ollut hauskan näköistä jos joku olisi ollut näkemässä. Eipä ole aiemmin tajunnut että pottumuusi voisi olla noin liukasta tavaraa. Ensin säikähdin, sitten huusin "Perkele!" ja sitten kun tajusin mihin liukastuin niin repesin nauramaan. Olisi ollut kiva lukea lehdestä iso otsikko: "Perunamuusi aiheutti työtapaturman!".

Tällepäivää on askelia tullut 8.40-17.00 aikana 14 497 josta aerobic-askelia n.3000. Paljon on tullut taas käveltyä vaikka olin niin laiska että tulin bussilla kotiin. Töissä meni tunti pitempään kun työkaverilla oli menoja ja tuurasin häntä. Ruokala menee 15.30 kiinni joten autoin siivoamaan paikat ja tiskaamaan loput astiat. Hetken ehtii perseellään istua ja seuraavaksi tiskata kotona tupareiden jäljiltä jääneitä astioita ja pestä pyykkiä ja tehdä ruoka. Ruuaksi on perunamuusia ja leivitettyä seitä. Pottumuusia.. Hahahahhaaa! : D

Töitä töitä...

2011-10-03T10:53:00.000-07:00

Tämän viikon olen yliopistolla ruokalassa tiskaamassa. Matkaa työpaikalle on pari kilometriä joten kävelen työmatkan ja ukko pääsee autolla töihin. Tänään askelia tuli klo 9.oo-16.oo aikana 14722 joista aerobic-askelia 6930, ne ovat siis tavallaan tehokkaampaa liikuntaa. Minun askel on lyhyt koska olen näin iso ja hidas ja sen takia nakutan useamman askeleen sillä matkalla mitä tavallinen normipainoinen saattaisi kävellä. Kilometrejä tuli mittariin melkein 6 joten ei ihme että olin ihan naatti kun pääsin kotiin. Nukahdin sohvalle ja heräsin kuudelta illalla. Olin kyllä nukkunut yön ihan hyvin mutta oli vain niin väsy kun ei ole tollasta maratonia pitkään aikaan kävellyt ja yhtäkkiä pitää koko viikko talsia ensin työmatkaa yhteensä 4km ja sitten vielä töissä kävellä. Onneksi minulla on ipod shuffle jolla kuuntelen matkan aikana musiikkia niin tulee siinä jammaillessa käveltyä työmatka reippaasti.

Tämän päivän menu: piltti (omenaa ja ananasta), limsaa 2dl (ei light), kinkkusämpylä ja kahvi, pinaattikeittoa ja kaksi kananmunaa, kaksi ruispaahtoleipää makkaran kans, pari Fazerin parhaat-karkkia, pillimehu (40kcal) ja myslipatukka (100kcal). Ei ole ehtinyt syödä niin paljon kuin ehkä olisi pitänyt ja on tullut syötyä "pikaruokaa" eli sellaista jonka voi vetää minuutissa ja saa lisää virtaa jatkaa hommia. Töissä on vartin kahvitauko joten ei tule töissä paljoa syötyä. Kotia kun pääsin oli ihan sikanälkä mutta olin niin väsy etten jaksanut tehdä ruokaa ja nukahdin sohvalle. Voisi kyllä nyt mennä tekemään jotain iltapalaa.

Tuparit

2011-10-02T07:49:00.000-07:00

Muutettiin jo kesäkuussa tähän rivitaloon asumaan mutta kesän aikana on aina kaikenmaailman festareita ja erilaisia tapahtumia niin oli hankala sopia sopivaa juhlapäivää niin että mahdollisimman moni pääsisi tulemaan bileisiin. Tuparit sitten päätettiin pitää eilen ja oli kyllä todella mahtavat kekkerit! Tarjolla oli monenlaista evästä kuten suolaisia muffineja, sipsejä, nakkeja ja lihapullia ja chili-cheddaria. Juotavaksi löytyi sinistä boolia, punaviiniä, valkoviiniä, drinkkejä ja Jello-shotteja. Jello-shotit on tuttuja amerikkalaisista elokuvista ja ne ovat hyytelöä joka on tehty veden ja viinan sekoitukseen. Makuina olivat mansikka ja persikka. Olivat todella suosittuja joten niitä pitää tehdä uudestaan joihinkin kemuihin. Jelloa myydään Citymarketeissa ja kaupassa on amerikka-hylly jossa on muitakin amerikkalaisia tuotteita kuten Poptart's.

Ihan kaikki eivät kemuihin päässeet ja lauantaina oli vielä Zombie walk Oulussa. Tämä vain tarkoittaa sitä että pitää juhlia pikkujouluja josain vaiheessa heidän kanssa jotka eivät nyt päässeet tulemaan. Eilen juhlin ihan surutta ja söin mitä mieli teki. Tänään oli krapulapitsapäivä joten huomenna taas takas ruotuun. Ensi viikko onkin töitä täynnä joten sekin tuo taas rytmin takaisin. Tällä viikolla punnitsin itseni torstaina ja vaaka näytti 147,4kg. Pitää huomenna käydä vaa'alla vielä uudestaan ja merkata se paino sitten minun tilastoon. Pitää tässä jossain vaiheessa taas laittaa tänne tuo excelillä tehty kaavio missä näkyy minun painonpudotus.

Jokapaikan höylä

2011-09-30T11:50:00.000-07:00

Huhhuijaa mikä päivä!! Ensin aamulla ukko nakata töihin, sitten neljäksi tunniksi tiskaamaan ruokalaan ja kun sieltä pääsen tulee puhelu. Ensin olin että mikä häh ja mistä täh... Vanhusten palvelutaloon tarvittiin lähihoitajaa iltavuoroon ja kysyttiin että mihin aikaan pääsisin töihin. Olen laittanut tälle firmalle hakemuksen joskus kauan sitten ja en odottanut että he soittaisivat minulle. Tottakai homma kiinnosti ja otin sen. Ensin pelkäsin että en jaksa tehdä sitä mutta hyvinhän tuo ilta meni. Olin palvelutalossa viisi tuntia töissä ja pääsin sieltä tunti sitten kotiin. Olihan tuo mukava tehdä pitkästä aikaa lähihoitajan hommia ja paikka oli vielä sellainen että ei ollut liikaa hommaa nakitettu yhdelle työntekijälle. Näin on aika monessakin yksityisessä paikassa ja hyvin ehti turisemaan toisten hoitajien kanssa ja juoda kupin kahvia. Huomenna olisi sitten klo5.oo herätys kun pitäisi mennä kauppaan täyttämään hyllyjä. Kaikenlaista hommaa sekasin. Tästä minä pidän! Juuri tällaiselle ailahtelevalle ihmiselle sopivaa tällainen että tekee hommia missä sattuu ja eri pituisia pätkiä. Ei ainakaan kyllästy. Olen niiiin innoissani näistä keikkahommista ja on niiiiin mahtavaa olla taas töissä kun on neljä kuukautta vain löhönnyt kotona.

Askelmittariin tuli päivän aikana (08.oo-21.30) 10756 askelta ja kaloreita paloi mittarin mukaan 832 mutta niinkuin sanoin, se ei pidä paikkaansa koska mittarissa ei ole minun oikeaa painoa kun yläraja oli 135kg. Nyt vain saunaan kunhan se on lämmin ja sitten hieman evästä jonka jälkeen voisikin mennä nukkumaan koska herätys on tosiaan viideltä.

Askelmittari

2011-09-29T10:07:00.000-07:00

Pitkä päivä taas takana. Kävin aamulla ostamassa uuden patterin askelmittariin ja se on ollut nyt taskussa melkein koko päivän. Askelia päivän aikana tuli n. 7600. Mittarin mukaan kaloreita on kulunut 600. Se ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa koska mittariin sai painoksi enimmillään 135kg ja mittari ei ollut koko päivää mukana. Mutta hieman osviittaa tuosta kuitenkin saa että paljonko kuluttaa työpäivän aikana ja tietää että paljonko saa syödä päivän aikana. Huomenna laite on mukana aamusta asti joten näkee kuinka monta askelta koko päivän aikana tulee talsittua. Ohjeena oli että pitäisi kävellä 10 000 askelta per päivä mutta se on varmaan hankala saada täyteen. Vapaapäivinä sitten voi mittarista katsoa että kuinka pitkän lenkin tarttee käydä kävelemässä että kuluttaa yhtä paljon mitä työpäivänä. Nyt on vain ilmat olleet todella surkeat joten ei ole lenkille tarennut lähteä. Yksi mielenkiintoinen tapahtuma pitää myöskin mittarilla joskus laskea, nimittäin shoppailu. Kuinka monta askelta tulee jos käyn ostoksilla keskustassa ja paljonko shoppailun aikana palaa kaloreita. Mielenkiintoinen pikku vehje. Innostaa lähtemään lenkille kun huomaa että on tullut päivän aikana käveltyä vähän vähemmän. Ja haluan katsoa että kuinka monta askelta tulee minun tavallisen lenkin aikana joka on n.3km pitkä. Tulokset kerron teille sitten kun olen käynyt lenkillä ja shoppailemassa. : D

Laihat ranteet

2011-09-28T10:02:00.000-07:00

Miksi läskien pitää aina lähteä sieltä mistä niiden ei välttämättä tarvisi lähteä? 22 kiloa on karissut ja silti minulla on iso roikkuva maha, paksut reidet ja jumalaton perse. Mistä ne kilot on sitten lähteneet? Käsistä! Kämmenen vieressä käsivarren luu törröttää niinkuin olisin koko ikäni nälkää nähnyt. Onhan se kiva kun menee kello paremmin ranteeseen. Jos vain omistaisi sellaisen! *huoh* Jos tuo koko 22 kiloa olisi lähtenyt mahasta niin olisin jo paljon sutjakamman näköinen. Pitää vain odottaa että läskiä lähtee lisää niin jos se sitten alkaisi pikkuhiljaa näkymään muuallakin. Sen verran on kuitenkin kaventunut että yhden vaatekoon pienempi olen. Hurraa! Ja minähän en ala yhden vaatekoon takia ostamaan uusia vaatteita joten kun käytän edelleen samoja vaatteita niin ei se yhden vaatekoon laihduttaminen näy missään. Työvaatteet kuitenkin ostin kokoa xxl eli yhden koon pienemmät.

Olen niin perhanan kärsimätön. Kaikki mulle nyt heti tässä näin. Ei millään jaksaisi odottaa että olen laihempi. Tuntuu että aika menee niiiiiin hitaasti ja kilot tippuvat niiiiiin hitaasti. Mutta sille nyt ei vain voi mitään. Pitää vain kestää ja jatkaa samaan malliin. Vahtia syömisiä ja liikkua mahdollisimman paljon. Sen olen myös huomannut että nyt kun ei ole sitä 22 kiloa läskiä lämmittämässä minua niin olen vilukissa. Piti jo talvitakki kaivaa esille kun ei meinaa tareta aamulla töihin. Aiemmin olen hillunut t-paidassa kesät talvet eikä ole yhtään viluttanut. Kunhan palkka tulee niin menen ostamaan kasan villapaitoja itselleni.

Minulla on askelmittari mutta siitä on patteri loppunut. Käyn huomenna ostamassa uuden patterin joten näen että paljonko tulee askelia työpäivän aikana ja paljonko kulutan kaloreita sinä aikana. Näin en sitten huijaa itseäni: "Olipas raskas työpäivä, oi voi.. otanpa suklaapatukan.". Omronin askelmittari joten siihen kun syöttää omat tiedot niin se kertoo kalorikulutuksen, askeleitten määrän ja muistaakseni vielä kilometrit mitkä on kävellyt.

Tiskaaja II

2011-09-26T09:21:00.000-07:00

Näemmä sillä on väliä että lapioitko paskaa paikassa jossa sinä olet vain joku vaiko paikassa missä sinä olet yksi heistä. Ensimmäinen paikka missä näytettiin kädestä pitäen että missä mitäkin tavaraa säilytetään ja minne voi laittaa mitäkin astioita. Lisäksi esimies teki muutakin kuin vain tervehti. Todella mukava paikka siis missä nyt olen töissä tämän viikon. Aamu alkoi kupillisella kahvia koko keittiön porukan kanssa ja tauko päivällä pidettiin myös yhdessä joten ehdin jutella työkavereitten kanssa ja kysellä asioista jotka olivat vielä arvoituksia. Muualla olen aina ollut se yksi tyyppi joka on tullut tuuraamaan jotakuta. Täällä minut otettiin heti porukkaan mukaan eikä pidetty minään outolintuna vaikka nyt vain viikon olenkin heillä. Toivottavasti jatkossakin olisi tällaisia työpaikkoja tiedossa koska nyt vain odottaa että millon pääsee töihin eikä vain laske että kuinka monta päivää viikonloppuun on. Firman nimi ei siis näemmä sano mitään vaan työkaverit ja työympäristö on tärkeämpi. Olen ollut muuallakin tämän firman ravintoloissa töissä ja ne olivat aika kamalia tähän verrattuna.

Mukavaa hommaa siis kerrankin, meinasin jo lopettaa hommat sen takia että olen aina se joka pyörii kuin puolukka siellä ittessään eikä tiedä mitä pitäisi tehdä ja minne mennä kun kukaan ei kerro mistään mitään. Toivottavasti tonne pääsee jatkossakin.

Meillä on kaksi sohvaa olohuoneessa ja toisesta on istuinosa aika kamalassa kunnossa. Nyt olen alottanut tekemään siihen uuden päällisen ja laittelen siitä sitten kuvia tänne kunhan saan sen valmiiksi. Työläs homma kun kankaanpalat ovat niin isoja ja ne pitää mittoa ja leikata lattialla. Viikonloppuna tuparit joten siihen asti aikaa saada se valmiiksi.

Muistoja

2011-09-24T11:06:00.000-07:00

Laitoin vihoviimein minun paperit järjestykseen mappiin. Paljon oli kaikkea turhaa ja paljon kaikkea mitkä olen säästänyt muistoksi. Oli mielenkiintoista plärätä vanhoja papereita mutta oli myös surullisia muistoja. Löytyi esimerkiksi kaikki luokkakuvat, koulujen todistukset, syntymätodistus ja piirustuksia mitä olen tehnyt koulussa. Seassa oli myös kartta johon olin merkinnyt mitä reittejä olin kulkenut rekkojen kyydissä kun otin hatkat koulusta ja tuhlasin opintolainan matkusteluun ympäri Suomea. Oli myös erilaisia lääkäreiden todistuksia minun sairauksistani ja kuitti siitä kun vein Tessan piikille (148,61e). Yksi lääkärintodistus oli vuodelta 2000 ja siinä oli minun pituudeksi merkattu 162cm ja paino 118kg. Luultavasti jokin tarkastuslappu koska siinä oli myös näkö yms. merkattu. Haikea olo. Mietin vain sitä että entä jos jokin asia olisikin toisin... Jos en sairastaisikaan bipoa, jos en olisikaan ylipainoinen, jos en olisikaan tehnyt jotain mitä tein. Tulee vain paha olo kun miettii kaikkea mitä minulle on sattunut jo näinkin lyhyen ajan sisällä. Pitää ajatella positiivisesti; en saanutkaan tapettua itseäni, en saanutkaan niitä pillereitä millä aioin tappaa itseni, eksä ei kuristanutkaan loppuun asti, en jäänyt huumeisiin koukkuun kun testasin niitä, en saanut itseäni kuristettua koska suihkuverhon teline ei kestänyt, en ole vielä silponut itseäni masennuskausien aikana vaikka sillon pelkkä peiliin katsominen on oksettanut JA en ole vielä luovuttanut. Taistelen niin kauan kun vain minussa henki pihisee. Onneksi lääkitys on nykyään toiminut hyvin joten bipo ei ole elämää hirveästi haitannut. Ja lääkityksen myötä itsemurha-ajatuksia ei ole ollut viiteen vuoteen. Ihmiselle ei anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa. Varmaan taas jotain paskapuhetta löydetty raamatusta ja ihmiset ajattelee että se on totta. Kaikkea paskaa on sattunut ja tapahtunut ja toivon että jatkossa menisi edes hieman paremmin. Ainakaan nyt puoleen vuoteen ei ole tullut lisää paskaa niskaan, toivotaan että näin myös jatkuu.

Kilo

2011-09-24T05:57:00.000-07:00

Aamulla punnitus ja painoin 148kg. Vain kilo tippunut. Tosin viimeksi sanoin että pitää olla iloinen jokaisesta pudotetusta kilosta mutta mutta... Olen koko viikon ollut töissä ja liikuntaa on tullut reippaasti. En varmasti ole ehtinyt syödä illalla niin paljoa että olisin syönyt kuluttamani kalorit. Hirveä työ ja vain kilo tippunut. Alan pikkuhiljaa uskomaan siihen että syksyllä on hankala tiputtaa painoa koska kroppa alkaa keräämään talvivarastoa ja sen takia ei luovu helpolla vartalon rasvavarastoista. No, pitää olla tyytyväinen että on kilon saanut taas tiputettua ja katsoa vielä tarkemmin mitä suuhunsa laittaa.

Viikonloppu on lepoa varten ja tiedossa onkin sohvalla löhöämistä ja pyykin pesua. Työvaatteet pitää pestä ensi viikkoa varten. Lisäksi on myös ompelemista. Toisesta nahkasohvasta, joka on pyhitetty Roosalle, on istuinkangas rikki. Kävimme ukon kanssa Eurokankaassa ja löydettiin verhoilukangasta ja nyt viikonloppuna olisi tarkoitus sitten tehdä sohvan istuin-osaan huppu. Olisi sitten siistimmän näköinen kun juhlitaan tupareita ensiviikon viikonloppuna. Tuparit hieman myöhässä mutta piti saada ne sellaiseen ajankohtaan että mahdollisimman moni pystyy osallistumaan. Tupareiden menu on jo suunniteltu ja ainoa mikä vielä puuttuu on boolimalja. Sen haen Tokmannilta maanantaina.

Tiskaaja

2011-09-23T11:45:00.000-07:00

Ei ole ehtinyt tänne kirjoitella kun viikot menny töissä ja illalla ollut niin väsynyt ettei ole pahemmin tänne jaksanut kirjoitella. Olin tämän viikon koulun ruokalassa tiskaamassa ja vaikka ensi viikollekin olisi ollut sinne vuoroja niin onneksi en saanut niitä. Kuusi haavaa käsissä kun ei ollut kunnollisia työhanskoja käytössä. Tänään esimies vasta sanoi että niin, onhan meillä korvatulppiakin kun se pesukone pitää niin kovaa meteliä. Sama paskanen essu koko viikon käytössä. Se olisi pitänyt pestä itse ja en vain vittuillakseni pessyt sitä. Tiskaamiseen olisi tarvittu kolme työntekijää mutta tietenkin rahaa säästääkseen hommaan nakitettiin vain kaksi. Kiireessä sitten tulee telottua itteä kun menee astioita rikki ja joudut kiireessä latomaan leipäveitsiä tiskikoreihin. Toivottavasti handut paranee ensi viikoksi koska menen Nokialle tiskamaan viikoksi. Siellä sentään ei pihistellä vaan meitä on kolme töissä ja ehtii pitämään taukoakin jossain vaiheessa. Koulun ruokalassa kun kysyin tauosta niin olivat ihan ihmeissään että mikä hemmetti se on?!? Ja että vielä talon piikkiin pitäisi teille kahvit tarjota!?! Nokialla kun olin viime viikolla niin tulivat hakemaan minut tauolle ja näyttivät missä on kahvit, teet, mehut, kaakaot ja kaikenmaailman pullat ja leivät mitä saa surutta syödä. Ei oikein tule eväitä pidettyä mukana kun ei tiedä mihin ne laittaisi. Laitanko siihen kattilahyllylle vaiko kahvimukien viereen...joku sen kuitenkin kippaa lattialle ja astuu minun sämpylän päälle joten olen kantanut mukana vain myslipatukkaa taskussani. Tällä viikolla oli 6h töitä per päivä jotka tosin joka päivä venyi kun piti tehdä kahdestaan kolmen ihmisen työ. Ja juuri kun olet saanut joka paikan pestyä niin joku tuo keittiöltä kärryllisen likaisia kippoja jotka tarvitaan heti huomenna.

Sitten työn positiiviset puolet:

Nojoo, työkaverit on tosi kivoja ja aina jos on kiire niin saa apua. Muut työpaikat on ollut tosi kivoja mutta tämä viikkonen paikka oli kyllä aika perseestä. Kun on kiire niin menee ainakin päivä nopeasti. Yhdessä hujauksessa kyllä meni aamu ja pian olikin kello niin paljon että pääsi kotiin. Nuo uudet työkengät on ihan kamalat. Jalat on todella kipeät kun niissä on sellaiset muotoillut pohjat jotka eivät minun lättäjaloille passaa. Nyt sitten löysin työkengät jotka ajattelin tilata ja testata. Pohja ei ole muotoiltu ja ovat muutenkin kuin crocs-puukengät. Ne on työkenkäpohjalla, elikkä eivät ole liukkaat vaikka kuinka olis saippuaa lattialla. Huomenna tulee enemmän tekstiä. Huomenna on myös tämän viikon punnitus joten saa nähdä onko raavas työ tiputtanut kiloja vyötäröltä.

Tästä se lähtee...

2011-09-18T04:16:00.000-07:00

Minun ei tarvitse katsoa puita ja pensaita arvioidakseni milloin kesä on ohi. Ei tarvitse päivystää että millon linnut lähtevät etelään tai mitään muutakaan syksyn merkkejä. Minulla on ihan oma mittari. Nyt viikko sitten huomasin oireita ja nyt olen valmis sotaan jonka käyn joka syksy/talvi. Noin neljä kuukautta pystyin olemaan ilman ja nyt pitää taas kaivaa kaapista kaikki mahdolliset rasvat ja voiteet. Löytyy Novalania, Ceralan plussaa, Hydrocortisonia, Bemetson-Novalania, HTH:ta, Aqualania ja Essex:iä. Rasvoja pitää olla paljon koska niitä pitää vaihdella aina välillä ettei iho totu niihin. Sitten kun iho tottuu rasvaan niin se ei toimi enää kunnolla. Ihottumaa ei vielä ole paljoa mutta jos alkaa aikaisin rasvoa niin sitten se ei välttämättä mene kovin pahaksi talven aikana. Toivottavasti. Jos iho menee kovinkin pahaksi niin sitten pitää käydä valohoidoissa. Se mistä tietää että on syksy on se, että selkää kutisee perhanasti. Nyt leikkasin kynnet ihan lyhyeksi että en pääse kynsimään ja sekös sitten vituttaa kun kutisee eikä voi raapia kutiavaa kohtaa. Koska olen näin iso niin en saa rasvottua koko selkää kunnolla joten ukko yleensä rasvoo sen. Kiitos hänelle. Olen aiemmin hoitanut ihottumaani aika huonosti mutta nyt kun muutin Ouluun ja kävin lääkärillä niin olen saanut uutta energiaa tätä loputonta taistelua vastaan. Kerrankin lääkäri joka ei vain kirjoittanut reseptiä minulle vaan tutki kunnolla ja otti asian vakavasti. Nyt on sitten kunnolliset tökötit atooppista ihottumaa vastaan joten eiköhän tämä syksy mene paremmin mitä edelliset.

Kivimuuri

2011-09-17T09:29:00.000-07:00

Olen laihtunut kuukauden aikana 700 grammaa. Painan nyt 149kg. Tiedän syyn. Väsähdin. Jostakin syystä vain puhti loppui ja ei ole jaksanut pitää tarkkaa kirjaa syömisistä ja ei ole jaksanut liikkua niin paljon kuin pitäisi. Tuntuu kuin olisi törmännyt kivimuuriin. Ei jaksa välittää siitä mitä syö ja on muutenkin hieman masentunut. Tiesin että tämä väsymys tulee josain vaiheessa lahdutusta mutta en olettanut sen tulevan näin alussa.En ole ollut itselleni liian tiukka laihdutuksessa, tämä väsymys johtuu biposta. Syksy on alkanut ja kevään ja kesän energisyys on poissa.

Kaikesta pitää kuitenkin löytää jotain positiivista. En ole lihonut. Minun pitää vain löytää pätkä narua että voin kiivetä tämän muurin ylitse ja jatkaa siitä mihin jäin. Ensi viikon olen koko viikon töissä joten liikuntaa tulen ainakin saamaan, joten enemmän pitää keskittyä siihen että mitä syön. Kaapeissa ei ole onneksi kasapäin herkkuja taikka mitään muutakaan mihin voisi haksahtaa silloin kun on hirveä nälkä. Pitää siis syödä enemmän että ei tule hirveä nälkä, koska silloin kun se tulee tahdon jotain makeaa ja syön enemmän mitä tarvisi. Joten minulla on myslipatukoita töihin mitä voin töiden lomassa pupeltaa että jaksaa ja edelleen teen päivällisen illalla niin tulee syötyä jotain terveellistä.

En aio luovuttaa perhana! Olen jo niin hyvän alun saanut että haluan jatkaa. En vain tajunnut kuinka kivinen tämä tie on ja kuinka saattaisin saada naarmuja ja mustelmia kävellessäni. Tällä hetkellä olen vain tyytyväinen jokaisesta kilosta minkä saan pudotettua enkä ajattele että "näin vähän". Penni on miljoonan alku.

Pakerrusta

2011-09-16T11:11:00.000-07:00

Ei ole ehtinyt tänne kirjottelemaan kun on ollut niin kiireinen. Päivät menee töissä ja illat kotihommissa. Tällä viikolla olin kaupassa täyttämässä hyllyjä, työpaikkaruokalassa tiskaamassa ja tänään olin yliopiston yhdessä ruokalassa tiskaamassa. Ensi viikon olen koko viikon ammattikoulun ruokalassa tiskaamassa. Työ on mukavaa vaikkakin raskasta. Onneksi töitä ei ole kuitenkaan montaa tuntia per päivä niin pääsee pikkuhiljaa tottumaan tähän työn tekoon ja ei heti väsähdä. Mukavaa on se, että töitä on eri paikoissa joten ei ainakaan ole tylsää. Nyt on liikkunut paljon enemmän kun töissä on koko ajan jotain tekemistä. Vaa'alla en ole ehtinyt käymään kun on yrittänyt olla herättämättä ukkoa aamulla mutta huomenna on tämän viikon punnitus.

Maailma on siinä mielessä sekaisin että kaikesta fyysisestä työstä maksetaan tosi vähän. Ne jotka raatavat niin että selkä naksahtaa tms. tienaavat aina todella vähän. Sitten taas ne jotka tekevät töitä jossain toimistossa tienaavat monta kertaa enemmän mitä nämä jotka tekevät fyysistä ja raskasta työtä. Lääkärissä on jonossa näitä jolla on mennyt selkä, polttanut ittensä töissä, saanut haavan töissä, lihas revähtänyt tai revennyt töissä ja sitten tämä yksi joka on tullut sen takia että ranne on kipeä kun on koko päivän joutunut käyttämään hiirtä. Älykkyys maksaa. Mitä viisaampi olet sitä helpommalla ja ei niin fyysisellä työllä tienaat reippaasti enemmän kuin ne jotka joutuvat raatamaan ruokalassa, tehtaassa, kaupassa tai kahvilassa. Älykäs siis pääsee helpommalla. Ei siis ihme että minä olen ruokalassa tiskaamassa.

Työhakemuksia Työhakemuksia...

2011-09-13T07:48:00.000-07:00

Kädet tärisee ja sydän hakkaa. Ensin valitin sitä että pitää joka paikkaan laittaa oma hakemus niiden omilla sivuilla eikä voi siis vain lähettää omaa cv:tä heille. Nyt kun ei sitten tarvinut cv:tä vain pelkästään soittaa paikkaan ja kysyä työstä niin meinaa sydän hypätä kurkkuun. Esiintymiskammo puhelimessa. No, tuskin sinne hommaan pääsen, sen verran reikänen oli työkokemus siltä alalta mutta tulipahan soitettua. Hakemuksessa ei sanottu että pitää osata käyttää online-koneita. No, olen hakenut niin moneen paikkaan että enköhän jonnekin pääse. Viimesimmät paikat olivat huoltamo, Hop Lop, päiväkoti, vanhainkoti, k-kauppa ja toinen päiväkoti. Osa-aikaista, vakituista, kokopäiväistä, kaksivuorotyötä, viikonlopputyötä.. kaikki käy paitsi kolmivuorotyö. Huomenna ja ylihuomenna olen Prismassa töissä 4h/pvä aamukuudesta kymmeneen asti. Työnä hyllyjen täyttö/ inventaario. En tiedä kumpi. Ja käykö taas niin että kun menen paikalle niin homma onkin jotain muuta mistä ollaan sovittu. Tosin se ei haittaa kunhan vain osaan sen homman niin teen sen kyllä mielelläni. Firma jonka kautta minut nakitetaan eri hommiin ilmottaa aina työvuoroista ja teen töitä millon missäkin. Mielenkiintoista eikä varmana ole tylsää. Tosin viikonloppuisin on vähän töitä, juuri silloin kun saisi hommasta vähän enemmän rahaa. Hommat on keikkahommia näin aluksi joten sen takia etsin samalla myös pitempiaikasta työtä. Etsin ne ostamani työkengät varastosta ja perhana, niissä olikin takana remmi. Joten nyt on kolmet kopot töihin niin voi aina vaihdella paikan mukaan että mitkä passaa parraiten. Kuvassa punaset kengät mutta minun on violetit.

Olen nyt kahtena aamuna herännyt aikaisin katsomaan että olisiko tullut uusia vuoroja mitä voisin tehdä. Yllättävän hyvin olen jaksanut aamulla herätä, 5 tuntia aikaisemmin mitä normaalisti. Päivä menee päivystäessä että tuleeko uusia hommia vai ei. Siinä ehtii hyvin katsella vaikka elokuvaa, lukea biologian pääsykokeisiin, tehdä kotihommia ja käydä haukkaamassa raitista ilmaa.

EnergyNet

2011-09-10T07:07:00.000-07:00

Olen laihdutuksen aikana katsonut Energynetistä aina että paljonko olen kuluttanut esim. kävelemällä tai uimalla. Sivulta löytyy eri vaihtoehtoja, voi laskea vaikka perusaineenvaihdunnan taikka juuri tuon energiakulutuksen eri liikuntamuodoissa. Tuosta valikosta sitten taas löytyy pitkä lista eri urheilulajeja ja myöskin ihan tavallisia liikunnanmuotoja kuten härkäjuoksu ja ikkunashoppailu. Kävin koiran kanssa kanssa lenkillä ja laskin kulutuksen. Ongelma on vain se, että mitä eroa on kävelemisellä ja koiran ulkoilutuksella? Jos lasken kävelemisen niin olen kuluttanut 272 kaloria kun taas koiran ulkoilutukseen kuluu 354 kaloria. Kävin Roosan kanssa lenkillä ja minusta se on kävelemistä koska koira tulee kiltisti mukana eikä sen takia joudu tekemään lenkin aikana mitään ylimääräistä. Ja tietenkin nuo laskelmat ovat arvioita. Joten lasken että olen kuluttanut tuon 45 minuutin lenkin aikana n.272 kaloria. Yksi jonka myös laskin oli se, että jos painaisin vielä 170kg olisin lenkin aikana kuluttanut 36 kaloria enemmän. Ei siis mikään hurja määrä. Ja jos painaisin 120kg niin olisin kuluttanut 55 kaloria vähemmän. Jotenka aika loppusuoralla saa tuota liikunnan määrää nostaa että kuluttaa saman verran mitä esim. tällä hetkellä. Oletin että liikuntaa pitäisi harrastaa melkein puolet enemmän sitten kun olen laihempi että pääsee samaan kalorinkulutukseen. Voi siis huokaista helpotuksesta, läskit lähtee onneksi suurin piirtein samalla liikuntamäärällä aina tuonne sataan kiloon asti. Siihen mennessä onkin jo sen verran kapea että jaksaa liikkua enemmän, joten automaattisesti lenkkeilee ja liikkuu enemmän mitä nyt.

Työpäivä

2011-09-10T04:40:00.000-07:00

Eilen oli ensimmäinen työpäivä. Minun piti mennä Nokialle ruokalaan tiskaamaan. Mutta kun tulin paikan päälle niin hommana olikin olla joka paikan höylä. No, ei se minua haitannut ja sain olla salin puolella vaikka minulla ei ollutkaan juuri sellaisia vaatteita mitä paikka vaati. Kun minulle soitettiin työstä niin Staffpointin nainen puhelimessa sanoi että "Kyllä meiltä löytyy täältä vaatteita jopa kokoon 42 asti". Jooh, taas kerran tuli sellainen fiilis että onko kaikki lihavat ihmiset työttömänä vai syrjitäänkö meitä näin monessa työpaikassa? Olen muuallakin törmännyt tähän että ei ole löytynyt sopivia työvaatteita. Ja se nyt ei ole ihme jos minulle ei löydy vaatteita mutta kun ne vaatekoot loppuu jo jonnekin kokoon 48! No, etsin ukon kanssa sitten itselleni sopivaa paitaa. Vaikka tiesin ettei tästä tule mitään niin kävin kuitenkin H&M:ssä, Kappahlissa, Lindexillä ja Prismassa. Ei edes miesten osastolta löytynyt sopivaa. Valkoisia paitapuseroita myydään näemmä aika vähän naisille. Siis sellaisia missä EI ole rusetteja, nauhoja, hörsselöjä tai muita härpäkkeitä. Tilasin sitten sen paidan Ellokselta ja se tulee ensi viikolla.

Töitä oli vain neljä tuntia mutta ilman pitempiä taukoja tms. Olin salin puolella ja täytin ruoka-astioita, juoma-automaatteja ja vein puhtaita astioita linjastoille. Ilmotin aina kokeille jos jotain puuttui ja kävin siivoamassa linjastoja. Kaikkea pientä hommaa mutta sitä oli paljon koska ruokailu kesti klo11-13 ja sen jälkeen sakki tulikin jo kahville. Yllättävän hyvin jaksoin vaikka pelkäsin oikean polveni puolesta mutta näemmä stressi poistaa kipua ja jalka toimi ihan normaalisti.

Seuraavaa työpäivää ei ole vielä tiedossa mutta eiköhän joku ensi viikolla soita töihin. Yksi asia mikä itseä ärsyttää on se, että hikoilen kuin pieni sika ja saatan näyttää sen takia siltä niinkuin olisin tehnyt hirveän urakan ja olisin kuitti. Vaikka niin ei oikeasti ole. Vasta kun alettiin linjastoja sulkea oli hikoilu hillitympää mutta on se noloa koko ajan pyyhkiä hikeä otsalta ja pestä käsiä vain sen takia että hikoilet niin saamaristi. Ei hikoilu ole aiemmin ollut näin kamalaa, ei edes sillon kun tein lähihoitajan hommia ja pitkiä päiviä. En tajua miksi siis nyt on tuo hikoilu tullut noin kamalaksi. Ja se vielä että en hikoile joka paikasta hirveästi vaan naamasta. Saa koko ajan pyyhkiä otsaa ja silmän alusia. Hiukset olivat ihan märät. Toivottavasti tämä on vain jokin tilapäinen juttu ja menee ohi kun paino laskee. Olen aiemminkin tästä hikoilusta kirjoittanut tänne ja se on todella noloa varsinkin jos joudut olemaan asiakkaiden kanssa tekemisissä. Jos olisi jossain tehtaassa tai jossain missä et olisi asiakaspalvelutehtävissä niin sillon se ei haittaisi. Jotkut käyvät polttamassa näitä hikirauhasia estääkseen hikoilua mutta ei taida ihan naamasta sellanen onnistua.

Loppujen lopuksi homma oli tosi mukavaa ja toivotavasti tulee lisää samanlaisia hommia. Kengät oli hieman liukkaat mutta pitää etsiä sellaiset sandaalit joissa on kumipohja. Yhdet työkengät minulla on mutta ne ei taida kelvata kun niissä ei ole sitä remmiä nilkan takana. Typerä ostos vaikka ovatkin työkengät niin moneen paikkaan sellaiset ei kelpaa.

Hermoromahduksen partaalla

2011-09-08T02:34:00.000-07:00

Paino ei liiku mihinkään. Meinaa taas mennä hermot kun ei mitään tapahdu. Tosin oli minulla keväällä tällainen sama tilanne kun ensin paino tippui reilusti ja sen jälkeen oli hiljaiseloa noin kaksi viikkoa. Silti vaikka tiedän että tämä on ihan normaalia niin meinaa kilahtaa kunnolla kun käy aamulla vaa'alla. Kävin apteekissa ja mietin että ostaisiko avuksi Alli-paketin 6 viikoksi. Paketti olisi maksanut hieman yli 50e. Jätin sen vielä kuitenkin ostamatta. Jos tässä nyt rauhassa katsoisi että mitä tästä tulee ja miettii sitten että hankkiiko apuja kuten allia taikka nutrilettia. Pitää vain vielä tarkemmin syynätä että mitä syö päivän aikana ja liikkua enemmän. Luulen että vika on syömisessä koska jostain syystä on ollut nälkä vaikka olisi syönyt hetki sitten. Saattaisikohan johtua ihan biologiasta ja kroppa alkaa kerämään talvivarastoa? En tiedä. Mutta tiukempi kuri nyt, karkkipäivät tältä kuulta (ainakin) pois ja lisää liikuntaa. Tänään käyn sauvakävelemässä. Ruokavalio on ihan kunnossa mutta tulee mussutettua vähän liikaa evästä päivän aikana joten pitää pitää kirjaa että mitä olen syönyt niin se auttaa. Pitää tehdä hieman kotiaskareita ja sitten haukkaamaan raitista ilmaa.

AlmaWin

2011-09-08T02:15:00.000-07:00

Olen kärsinyt vuosia siitä että tietyistä pesuaineista minulle tulee rakkoja käsiin. Suurin rakkojen aiheuttajat ovat olleet astianpesuaineet. Sain rakkoja myös pestyistä astioista koska niissä on pesuainejäämiä joten pelkkä käsin tiskaaminen hanskat kädessä ei auttanut. Olen kokeillut kaikkia vaihtoehtoja mitä kaupasta löytyy eivätkä ne ole olleet sopivia. Allergiavapaat ja sensitive-pesuaineet ovat yhtä pahoja kuin tavalliset pesuaineet. Löysin vihoviimein netistä Allergiakauppa.fi-sivulta astianpesukoneeseen tabletteja jotka sanottiin olevan sopivia niille jotka ovat allergisia pesuaineille. Tilasin paketin tätä ihmeainetta ja nyt sitä ollaan käytetty n. pari viikkoa. Rakot ovat hävinneet kokonaan. Ei ihottumaa, ihon kutiamista tai punoitusta. Paketti maksoi 11.40e ja siinä on 25 tablettia. Kalliimpaa mitä kaupasta saa mutta on sen verran mahtavaa tavaraa että tilaan sitä kyllä lisää. Oletin että tuloksia saa odottaa pitempään mutta ei mennyt kauaa kun käsien iho parani ja on ihan normaali. Suosittelen siis AlmaWinin tuotteita niille jotka ovat allergisia pesuaineille. Valikoimasta löytyy astianpesukoneen tablettien lisäksi pyykinpesujauhetta, tiskiainetta ja muita pesuaineita.

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

2011-09-07T05:14:00.000-07:00

Kävin työhaastattelussa ja sen jälkeen hain kaupasta jauhelihaa. Kaupassa oli kookospähkinät 0,50e kilo. Ostin siis yhden kun ajattelin että olen aina halunnut sellaisen avata ja maistaa tuoretta kookosta. Pähkinä maksoi 0.30e, odotin että ukko tulee töistä kotiin ja auttaa avaamisessa.

Kaveri neuvoi että ensin pitää yksi niistä kolmesta täplästä puhkaista. Yksi niistä kolmesta on hieman "höllemmässä" joten napautin siihen vasaralla ruuvimeisselin läpi. Reiästä valutin nesteen mukiin. Neste maistui ihan kamalalle, hieman kookokselle mutta kamalalle. Seuraavaksi piti saada pähkinä auki. Ensin yritin saada sen auki tekemällä ruuvimeisselillä ja vasaralla pähkinän kylkeen reikiä. Ei auttanut. Mies luki netistä että sitä pähkinän kylkeä pitää hakata veitsellä koko pähkinän ympäri. Ukko hakkasi pähkinää vartin verran. Kylkeen tuli kyllä selvä kolo mutta pähkinä ei kuitenkaan halennut. Ajattelin että kokeilen nyt tehdä reikiä kylkeen että jos se auttaisi. Toista reikää tehdessä pähkinä halkesi, mutta vain kuori. Kuori irtosi sisuksesta helposti. Nyt vain halkaista kookos niin näkee millainen se on sisältä. Pähkinä tuoksui todella hyvälle. Liha ei vain maistunut niin makealle mitä odotin.

Silppusin pähkinän ja ajattelin lihasta tehdä kookoshiutaleita. Hiutaleet pellille ja uuniin. Näemmä uuni oli liian kuuma koska hiutaleet paloi. Ne jotka selvisivät eivät edelleenkään maistuneet samalta kuin kaupasta ostetut kookoshiutaleet. En tiedä mitä ne oikein niille tekee mutta omista ei tullut kyllä samanlaisia. No, halpaa hupia ja nyt tietää miten kookospähkinän saa auki.

Työhaastattelu

2011-09-05T06:18:00.000-07:00

Huomena olis työhaastattelu tiskaajan hommiin. Ei ole kummonen homma mutta kelepaa erittäin hyvin. Mikä tahansa käy kunhan ei tartte olla enää toimettomana kotona. Toivottavasti homman saan eikä tartte murehtia että mistä saa rahaa laskuihin. Kunhan nyt aluksi saisi jonkun työn niin sitten voisi samalla vilkuilla että löytyskö jotain parempaa. Pitää ajatella positiivisesti, tiskaajana se Anthony Bourdainkin aloitti.

Olen aika sotkupossu enkä jaksa siivota niin usein kuin pitäisi. Minun tavarat eivät ole ikinä siellä missä ne kuuluisi olla. Jokaista tavaraa saa aina kissojen ja koirien kanssa hakea kun en muista että mihin sen viimeksi jätin. Onneksi kuitenkin olen nykyään pirun tarkka paperiasioissa. Olen sen verran usein joutunut hakemaan jotain työlappua että pidän niistä sentään hyvää huolta nykyään. Joten ei mennyt kauaa kun löysin kansioni jossa on jokaikinen paperi jokaikisestä työpaikasta missä olen ollut. Verokorttikin löytyi (onneksi) samasta nipusta. Se on sellanen lappu jonka aina hukkaan ja joudun sitten hakemaan uuden. Nyt olen siis valmis työhaastatteluun, vielä kun miettii että mitä laittaa päälle...

Lenkkeily

2011-09-03T06:25:00.000-07:00

Voin sanoa suoraan että ihan omaa laiskuuttani on jäänyt lenkkeilyt lenkkeilemättä. Aina keksii jonkin mainion tekosyyn miksi ei voi lähteä. Millon sataa vettä, kello on jo paljon, jalka kipeä, huono olo, ei ehdi kun pitää tehdä jotain ei-kuitenkaan-niin-tärkeää. On tullut taas herkuteltua useampana päivänä ja ensin vaaka näytti 149kg ja nyt taas 150kg. Paino nyt sahaa aina välillä mutta suivaannuin tuosta niin että lähdin sitten lenkille. Roosan otin mukaan ja löysin ipod shuffleni joten sai kuunnella lenkin aikana musiikkia. Matka taittui nopeasti juuri sen takia että jo niin monta kertaa nähdyt maisemat eivät enää kiinnostaneet mutta kun sai kuunnella musiikkia samalla niin tuli käveltyä reippaasti. Mukavaa oli ja ihmettelen että miksi olen jättänyt lenkkeilyn niin monta kertaa väliin. Katsoo jos illalla käy vielä uudestaan. Huomenna kuitenkin, satoi tai paistoi, käyn kyllä lenkillä. Sai raitista ilmaa ja tuli hiki. Aloin jo katsomaan kartasta että miten tuota lenkkireittiä voisi muuttaa niin ettei se kuitenkaan olisi liian pitkä. Pari vaihtoehtoa löytyi ja pitää kyllä ne käydä testaamassa. Minulla on myös kävelysauvat joten voisi niistäkin pyyhkiä pölyt ja ottaa uudelleen käyttöön. Vaikka aluksi en ole lenkkeilystä pitänyt niin on se vain mukava liikuntamuoto. Ajattelin että olisi tylsää vain kävellä mutta nyt kun on eri reittejä mitä kävellä niin on aina hieman erilainen lenkki. Lisäksi metsästä löytyy polkuja niin ei tarvitse aina asvaltilla kävellä. Vaikka monta kertaa olen keksinyt tekosyyksi kipeän polveni niin ei se siitä mihinkään parane ellen kävele sillä. Kävellessä polvessa olevat lihakset vahvistuu ja näin polvi kestää paremmin eikä kipeydy. Vielä kun askelmittariin saisi uuden patterin niin voisi sitäkin käyttää ja katsoa paljonko tulee päivässä käveltyä. Nyt on taas virtaa kinttaissa joten voisi käydä noita muuttotavaroita läpi jotka eivät vielä ole omaa paikkaansa löytäneet.

Syyttelyä

2011-08-31T14:04:00.000-07:00

Syitä miksi aloin laihduttamaan:

-Aloin näkemään lehdissä juttuja joissa kauhisteltiin jotakin miestä tai naista joka painoi melkein yhtä paljon kuin minä.
-Vien bussissa 1,5 penkkiä.
-Nettikaupasta josta tilaan vaatteitani (isojen tyttöjen kauppa) alkoi loppumaan vaatekoot.
-Ei ollut enää pitkä matka Guinnesin ennätyskirjoihin.
-Muistatteko sen Speden Spelit jossa piti vetää itsensä yli kangaslenkki? Mieheni pystyy tekemään sen yhdellä minun shortsin lahkeella. ("nauharenkaan läpi pujottautuminen yksin ja pareittain" kuten wikipedia sanoo)
-vaikka minulla on aika vähän mitään sairauksia tai oireita tullut lihavuudesta (vain oikea polvi reistaa) niin en ala odottamaan että millon sairastun diabetekseen tms.
-Kun et kehtaa enää mennä mäkkäriin muuta kuin autokaistalle.
-Kun saat joka kerta miettiä että kestääköhän tämä penkki minun painon.
-Kun sinulla menee suihkusaippuapullo viikossa.
-Kun et voi ostaa vaakaa tavallisesta kaupasta koska niiden painoraja on joko 120kg tai 150kg.
-Käyt kaupassa maanantaina ja kannat kotiin kaksi kassillista ruokaa. Keskiviikkona joudut käymään kaupassa uudestaan.
-Jouduin enemmän suurentamaan kuin pienentämään vaatteita.
-Hame jonka ostit jouluna ei mahdu helmikuussa.
-Stringit!?! Ei niistä näy muuta kuin naru takapuolen yläpuolella.

-Suunnittelet itsellesi vaatteita koska et saa kaupasta sellaisia mistä pitäisit.
-Kun pyydät maitoa, saat automaattisesti rasvatonta.
-Turha ostaa Ikeasta mitään kun ei ne kestä minun painoa kuitenkaan.
-Lähdet ostoksille, käyt kahdessa kaupassa ja tarvitset jo hengähdystauon.
-Haluan ostaa vaatteeni muualta kuin isojen tyttöjen osastolta.
-Isot vaatteet ovat paljon kalliimpia.

Sanotaan että lihavat on lepposia ja iloisia ihmisiä mutta uskon että nämä lepposet ei tiedä kuinka paljon painavat. On niin monta syytä miksi laihduttaa, tuossa muutama.

Ostoksilla

2011-08-31T07:33:00.000-07:00

On se jännä miten shoppailu voi piristää niin kummasti. Raskastahan se on ravata monessa kauppassa ja kanniskella painavia kauppakasseja. Mutta mikään ei ole niin mukavaa kuin tuhlata rahaa miettimättä että voinkohan tämän nyt ostaa, onko minulla tähän varaa ja montako näitä voin ostaa. Siitä saa shoppailuorgasmin.

Kävin lääkärissä ja onneksi lääkärikin oli samaa mieltä että olen valmis töihin. Tämä lääkäri oli paaaaljon mukavampi mitä se edellinen. En tarvitse terapiaa mutta sen verran mukavaa juttuseuraa oli että olisi voinut turista pitempäänkin. Lääkitystä ei muutettu, koska ei sitä minusta välttämättä tarvi muuttaa. Vika on elämäntavassa. Paahdan menemään täyttä häkää yrittäen mennä samaa tahtia mitä muut ja sitten väsähdän ja bipo alkaa nikottelemaan. Nyt kun löytäisi sellaisen työn joka ei veisi kaikkia mehuja mutta siitä tienaisi sen verran ettei tarvi varpaankynsiä syödä. Ja pitää oppia että minä en yksinkertaisesti jaksa mennä samaa tahtia kuin muut. Henkisesti. Tämä on raskasta myöntää itelleni koska haluan olla niinkuin kaikki muut, sairaudestani huolimatta. Kai sen tässä ajan myötä oppii.

Lääkäriä ennen kävin Lidlissä kun olin taas niin aikasessa että piti aikaa tappaa jossain. En ole koskaan myöhässä vaan aina etuajassa. Monesti liiankin ajoissa ja olen jo opetellut ajantappamisen taidon. Lidlistä ostin ruokaa, sellaista joka säilyy eikä sula autoon. Lääkärin jälkeen nokka kohti keskustaa. Hörppäsin kahvit Oulun kahavilassa jonka jälkeen menin Punnitse ja Säästä -kauppaan. Harmi ettei siellä ollut juuri sellaisia pähkinöitä mitä halusin mutta ostin jugurttirusinoita. Kauppa on täynnä jos minkälaista kuivattua hedelmää ja suolattua pähkinää ja juuri kuorittuja ja hakattuja hasselpähkinöitä ei ollut! : D

Seuraavaksi menin Stockmannille josta ostin miehelle tanskalaista ruisleipää. Tupakkatauko rotuaarilla ja seuraavana K-kauppa. Anttilan alakerrassa oleva K-kauppa on todellinen aarre, siellä on aina tarjouksia mitä ei muissa K-kaupoissa ole. Ostoksia oli jo neljä kassillista mutta vielä puuttui kengät. Kurvasin ensin Makkarakauppaan ja ostin riistamakkaraa ja porsaanleikkeitä. Sitten Halpa-halliin. Kauppa josta aina löydän itselleni kengät koska kaupan kengissä on isompi lesti. Plus ne on sikahalpoja. Ostin sandaalit (2,50e) ja teko-crocsit (6e) jollaisia minulla ei ole vielä ollutkaan. Eiköhän noilla kävele työssä kuin työssä.

Kello oli vasta puoli kaksi ja ukko pitäisi hakea puoli viideltä. En enää keksinyt että missä voisin käydä (Kärkkäinen mutta kaikki mitä sieltä olisi voinut ostaa oli jo ostettu), joten ajoin ensin matkahuoltoon hakemaan meidän kylpytakit ja sitten kävin vielä Tokmannilla hakemassa maitotuotteet yms. mitä ei muualta voinut ostaa. Nyt ollaan sitten kotona, jääkaappi on niin täynnä että osa piti laittaa pakkaseen. Lisäksi minulla on kahdet uudet kengät! Kun pääsin kotia, meni olohuoneen lamppu pimeäksi. Minulla oli 6 kassia tavaraa mutta en tietenkään mitään lamppuja ostanut! Huomenna pitää mennä vielä käymään Kelalla ja työkkärissä ja ostan sen hemmetin lampun samalla.

14 hakemusta

2011-08-30T08:40:00.000-07:00

En jaksa olla enää kotona. Olen niin kurkkua myöten täynnä kotihommia ja sitä että kun aamulla herää niin on ihan sama että mihin aikaan heräät. Joten monesti herään vasta kahdeltatoista koska on ihan turha herätä aikasemmin kun ei ole mitään tekemistä. Joten päätin laittaa muutaman työhakemuksen menemään. Olin eräältä keskustelupalstalta lukenut juttuja ihmisistä jotka olivat kirjoitelleet cv:nsä hiprakassa ja saaneet jopa sillä työpaikan. Päätin siis itsekin, en tosin humalassa, plärätä työkkärin sivut ja jos homma kiinnosti, laitoin hakemuksen. Viis siitä olinko minä nyt 100% sopiva työhön tai oliko minulla alalle koulutusta. Olen lyhyen elämäni aikana tehnyt aika paljon kaikenlaista työtä mistä minulla ei ole mitään todistusta. Joten jos olen useammassa suvun juhlassa ollut tiskarina ja osaan käyttää Metoksen laitteita niin Pling, sinne meni hakemus. Jos olen joskus ollut kahvilassa töissä ja myynyt mansikoita ja olen omasta mielestäni sopiva työhön, Pling sinne meni hakemus. 14 paikkaan hain. Yhdestä tuli viesti että paikka on jo täynnä. Yhdestä soittivat mutta homma ei ollutkaan niin hauska mitä ajattelin. Jäljellä siis 12. Toivottavasti jokin tärppää. Olen valmis tekemään melkein mitä vain. Sairaspäiväraha on niin pieni summa ettei sillä kyllä elä edes yksi ihminen. Olen turhaan odottanut että lääkärit tekisivät jotain muuta kuin kirjottaisivat lisää sairaslomaa joten päätin että haen töitä ihan joka paikasta. Eilen illalla alotin ja tänään sain käytyä kaikki Oulun alueen avoimet työpaikat läpi. Listalta löytyy lähihoitaja, subway myyjä, tehdastyöntekijä kasaamispuolelta, sihteeri, siivooja, pitsanpaistaja, postin lajittelija ja kaupan kassa. En siis ollut nirso. : D

Huomenna olisi ensin lääkärille aika ja sitten shoppailemaan. Ensin käyn Lidlissä, sitten Anttilassa, K-kaupassa, Stockmannilla, Punnitse & Säästä-kaupassa, Makkarakaupassa ja Halpahallissa sekä Raksilan Citymarketissa. Sitten pitää vielä käydä hakemassa matkahuollosta yksi paketti, tilaamani kylpytakit. Ja jos jaksaa niin vielä Tokmannilla. Olen odottanut tätä päivää puolitoista viikkoa. Pääsee vähän tuulettumaan ja käymään keskustassa ostoksilla. Ja kahvilassa. En tajua miksi sitä ei tule kotona keitettyä kahvia. Joten shoppailureissuilla käyn aina kahvilassa niin saan kupin kahvia ja leivoksen ja hetken hengähtää ennen seuraavaa paikkaa mihin pitää mennä hypistelemään tavaroita. Jos (ja kun) saan töitä, tarvin sandaalit joten pitää sellaiset etsiä jostakin.

Thinspiration

2011-08-29T05:22:00.000-07:00

Thinspiration-kuvat ovat monesti sellaisille jotka haluavat olla todella laihoja mutta olen nyt pari päivää plärännyt yhtä blogia jossa on kuvia ihan normaalin kokoisistakin naisista. Toki sieltä löytyy näitä sairaalloisen laihojakin mutta nuo laihdutuskuvat antavat minulle hieman osviittaa siitä että minkä kokoinen olen sitten kun painan esim. 100kg tai vähemmän.

Olen viimeksi ala-asteella painanut alle sata kiloa joten on hankala hahmottaa miltä sitten näytän kun olen laihempi. Joten näistä kuvista on jonkin verran apua näkemään että minkä näköinen on ihminen joka painaa 100kg tai hieman yli tai hieman alle. Lisäksi nämä muiden ihmisten laihdutussaavutukset antavat lisää energiaa jatkamaan laihduttamista. Vaikka laihduttaisin 30-50 kiloa niin tulen silti olemaan iso ja ylipainoinen. Se on aika masentava ajatus. Laihdutat ja siltikin tavoitteeseen on reilusti matkaa. Nyt on 1/5 saavutettu ja vielä on 4/5 jäljellä. Lisäksi kunhan saan ensin tämän sata kiloa tiputettua, aion vielä laihduttaa 10kg että olen varmasti BMI:n mukaan normaalipainoinen. Tuntuu välillä että tämä urakka on niin iso että miten jaksan tätä laihduttamista niin pitkään. Välillä taas tuntuu että pari vuotta on pikku juttu ja olen niin intoa ja energiaa täynnä niin että mikään ei lannista. En aio lopettaa. Se on varma. Vaikka välillä masentaakin oma paino niin aion silti jatkaa laihduttamista sitkeästi ja kun näen tuloksia niin se varmasti antaa lisää puhtia jatkamaan. Pitää ottaa vain kilo kerrallaan. Kohta olenkin jo laihtunut niin paljon että joudun ostamaan uusia vaatteita ja näen itsekin peilistä että olen laihtunut. En tajunnut kuinka iso olen vasta kuin nyt kun aloin laihduttamaan. Nyt tiedän miltä heistä tuntuu jotka tulevat uskoon. Yhtäkkiä he näkevät asioita jotka on ollut kyllä siinä mutta et vain ole nähnyt niitä. Jollain tapaa havahtuu siitä kuinka sumussa sitä on elänyt.

Aikamatkustusta

2011-08-25T13:09:00.000-07:00

2005 asuin Tuusulassa ja olin juuri syksyllä/talvella muuttamassa sieltä pois. Olin ostanut itselleni uuden evertonin talvitakin koska Tuusulan syksyt olivat aina jäätävää tihkua ja talvet loskakelejä. Painoin silloin suurinpiirtein saman verran mitä nyt.

Avasin varaston oven kuin pikkulapsi pakettia jouluaamuna. Olen käynyt nämä jätesäkit jo niin monta kertaa läpi joten ei mennyt kauaa kun löysin etsimäni. Evertonin punainen talvitakki. Äkkiä sisälle sovittamaan. Menihän se päälle! Hittolainen, onneksi olen hamsteri ja säästänyt joitain vaatteita vuosien varrelta joten voin niistä ainakin nähdä että kyllä sitä on laihdutettu. Nyt siis menossa vuosi 2005 ja seuraavana aikamatkustetaan vuosiin 1997-1999 jolloin olin yläasteella ja painoin n.120kg. Sinne on siis vielä 30kg:n matka mutta ei lannistuta! Kyllä se saavutetaan!

-20kg

2011-08-25T03:10:00.000-07:00

Ny se on vihoviimein saavutettu! Aamulla vaaka näytti 149,7kg. Oli tarkoitus ottaa kuva joka kymmenkilon jälkeen mutta koska tässä on enää viikko syyskuuhun niin otan sekä kuukauden kuvan että -20kg kuvan yhtäaikaa ensi viikolla. Olo on vielä aika hutera sairastamisen takia joten en tänään mene vielä lenkille. Huomenna voisi pienen pätkän käydä koiran kanssa ja katsoa miten jaksaa ja kuinka paljon. Kuumetta ei ollut enää eilen. Tänään voisi kokeilla syödä hieman enemmän jos vaikka ruoka maistuisikin jollekin.

Seuraava minitavoite on -25kg ja luulen että saan tuon 5 kiloa tiputettua syyskuun aikana. Sitten kun olen tiputtanut 30 kiloa niin pitäisi keksiä jokin palkinto. Ehdotuksia? Nyt en keksi mitään erikoisempaa, toisaalta olisi kiva käydä kiertelemässä kirppareita ja ostaa muutama uusi tai käytetty laukku. Nyt syksyllä pitää pienentää vaatteita. Onneksi ostin sen ompelukoneen. Osa vaatteista menee kierrätyskoriin mistä sitten keksin että mitä niille teen. Osa vaatteista taas on sellaisia mistä pidän todella paljon joten niitä pitää sitten hieman kaventaa.

Ensi viikolla käyn keskustassa ostoksilla joten voisin samalla käydä ostamassa tarvikkeet siihen bonnet-hattuun. Ja voisin siitä marimekon kankaasta tehdä laukun. Tänään päivä menee siivotessa ja ruuaksi on kanalla ja pekonilla täytettyjä tortellineja tomaattikastikkeessa. En ole ikinä aiemmin noita tehnyt joten saa nähdä minkä makuisia ne on.

Vaihteeksi sairaana

2011-08-23T03:10:00.000-07:00

Jotain hyötyä sairastamisessakin. Vaaka näytti aamulla 151kg. Suurin osa on varmaan nestettä kun en ole sairaana juonut niin paljoa kuin pitäisi. Olen myöhässä aikataulusta mutta sitä laatiessa en ottanut huomioon että sairastamiset ja matkustelu saattaisi hidastaa tahtia. No, en nyt sitä harmittele sen enempää vaan jatkan tästä laihduttamista samaan tahtiin niinkuin ennenkin. Tämän viikon torstaina tulisi olemaan 26.viikon punnitus. Olen tyytyväinen jos saan tämän kilon pois ennen kuin kuu vaihtuu. Olen ollut nyt flunssassa viime perjantaista lähtien ja luulen että tulen vielä ainakin tämän viikon olemaan siinä kunnossa etten lenkille pääse. Pelkästään kotitöiden tekeminen on raskasta. Ukolla alkoi työt mutta ei ehtinyt olla kuin yhden päivän ja tuli itsekin sairaaksi. Flunssassa ei oikein mikään ruoka maistu joten mies toi kaupasta muroja että jos vaikka niitä saisi syötyä. Olivat kyllä hyviä pitkästä aikaa ja heti parempi olo kun saa hieman syötyä.

Tällä viikolla eväänä on taas ihan tavallista Suomi-ruokaa kuten nakkikastiketta ja jauhelihakeittoa. Ensi viikolla kun on lääkäriaika niin sen jälkeen käyn Lidlissä ja sillon voisi tehdä jotain muutakin evästä. Tehtiin keittiön muistitaululle lappu jossa lukee eri ruokia mitä ei ole hetkeen tehty tai haluaisi tehdä uudestaan. Siitä on sitten helppo suunnitella kauppalistaa kun ei tarvitse pähkäillä että mitä sitä päivälliseksi tekee.

Mietteitä

2011-08-21T13:54:00.000-07:00

Olen oksettava. Olen iso ja ruma. Aiemmin en välittänyt miltä näytän taikka minkä kokoinen olen. Nyt kun olen aloittanut laihduttamaan näen itseni eri tavalla. Olen iso. Todella iso. Lihava. Vaatteeni saavat minut voimaan pahoin. Pyykkitelineen yhdelle narulle mahtuu vain yksi minun paita, hame tai housut. Mieheni vaatteet ovat niin pieniä. Näen itsessäni jokaisen möykyn, makkaran ja läskin palan. En halua nähdä itseäni. Tekisi mieli laittaa käytävän peili roskiin. Näen vain ison kasan laardia ja nahkaa. Pelkään että laihdutuksen myötä myös persoonallisuuteni muuttuu. En ole enää iloinen, itsevarma ja sosiaalinen. En halua olla ihmisten ilmoilla koska voin pahoin siitä, että tiedän olevani valtava. Ei sen takia että mitä muut ajattelevat. Pelkään muutosta. Vaikka tiedän että laihtuminen on minulle hyväksi, silti pelkään että se muuttaa myös minut muutenkin kuin fyysisesti. Menisin nukkumaan vaatteet päällä ellei tulisi kuuma. En haluaisi mennä suihkuun koska näen itseni alasti ja en pidä siitä. Edes suihkussa en voi käydä kuin normaali ihminen. Pestävää on paljon ja joudun tarkistamaan ihon kunnon ettei se oli rikki tai parkkiintunut läskieni takia. Toisaalta tämä vain kannustaa minua laihduttamaan mutta pelkään että laihana en ole minä vaan joku muu. En ymmärrä miten mieheni sietää minua tällaisena. On sietänyt jo 2 ja puoli vuotta. Jos olisin mieheni en edes harkitsisi seurustelevani kenenkään minun kokoiseni kanssa. Näen itseni täysin eri tavalla mitä puoli vuotta sitten, silloin kun olin iloinen, nautin ruuasta ja en välittänyt vaikka olin iso. Entä jos menetän tämän minäni ja muutun tässä laihdutuksen aikana joksikin muuksi? Joksikin miksi en halua? Vaivun koko ajan vain synkempiin ajatuksiin ja pelkään mikä minusta tulee. Pelkään että lopetan kokonaan syömisen ja syömishäiriöt tulevat takaisin.

Taas kerran kun katson tätä isoa läskiä peilistä, mieheni sanoo jotain. Rehellisesti ja suoraan. Ja olen taas oma itseni. Mihin minä muka katoaisin? :)

Sataa sataa ropisee...

2011-08-19T13:00:00.000-07:00

Nyt alkaa olemaan jo sen verran kylymä ettei tohi enää mennä uimaan. 22 kertaa tuli n. kahden kuukauden aikana käytyä uimassa. Ihan kiitettävä tulos minusta. Ulkomaan matka meni hyvin enkä edes polttanut nahkaani. Onneksi läträsin aurinkorasvan kanssa sen verran että siltä vältyttiin. Nyt siis syksyllä tarkoitus hankkia uimahalliin kortti että pääsee pulikoimaan. Vielä arvon että otanko sellaisen jolla pääsee myös kuntosalille vai pelkästään uimaan kelpaavan kortin. Riippuu paljon siitä että mitä lääkäri meinaa nyt kuun viimeisenä päivänä kun on sinne aika. Jos olen sairaslomalla lääkityksen muutoksen takia niin voisi hankkia yhteiskortin kun olisi aikaa käydä kummassakin tai jos lekuri meinaa vain määrätä lisää sairaslomaa eikä mitään muuta niin tämä akka ei enää kotona haise. Haen siis töitä joka hemmetin paikasta mikä kuulostaa hyvältä. En jaksa olla enää kotona tekemättä yhtään mitään. Ja tarvin rahaa vaatteisiin. Alkaa olemaan paidat liian avaria ettei kehtaa kumarrella. Saa koko ajan nykiä kaula-aukkoa kohdilleen. Pitää muutenkin vaatteita kaventaa sun muuta kunhan jaksaa urakan aloittaa.

Pelkäsin että lihon reissulla paljon kun ei ollut vaakaa mukana ja söin surutta mitä mieli teki. Aika vähän mitään herkkuja tuli syötyä koska paikalliset karkit ja keksit on aika mauttomia suomalaisiin verrattuna. Vaaka näytti aamulla 154kg eli ei mitään hirveää painonnousua ollut tapahtunut. Tulihan siellä kuitenkin joka päivä käveltyä ja uitua ja liikuttua niin että syödyt eväät tuli kulutettua. Tietenkin kun tuli Suomeen niin satoi vettä kuin erään naisen takapuolesta joten ei ole pahemmin lenkille päässyt. Aloitan kyllä heti kun taivaalta tulee muuta kuin saavista kaatamalla vettä. Nyt kun on oma sauna niin tuli tilattua kylpytakit kummallekin. Siinä sitä sai arpoa että minkä koon ottaa. Sen joka passaa nyt vai sellaisen joka menis nyt juuri ja juuri että se sitten myöhemmin sopisi paremmin eikä heti tarvisi ostaa pienempää. Sen verran halpa takki että ostin sellaisen joka menee nyt. Maksoi hurjat 35e Elloksella. Blogin kirjoittelu jatkuu taas normaalisti kunhan tässä saa hetken reissun jälkeen hengähtää.

Bulgaria

2011-08-19T09:09:00.000-07:00

Reissu on tehty. Oli kyllä mukava matka ja ensi vuonna suunniteltu että mentäisiin käymään Kreikassa. Bulgariassa lämmintä piisasi ja auringon ansiosta atooppinen ihottumakin katosi käsistä. Tosin kyllä se tulee takaisin kunhan alkaa lunta satamaan.

7.pvä lähdettiin ajamaan Kalajoelle. Oltiin siellä yksi yö ja Roosa jäi anoppilaan hoitoon. Maanantaina ajettiin Vantaalle ja oltiin yö Cumulus-hotellissa. Tiistaina aamupalan jälkeen bussilla lentokentälle ja sitten saikin vain odotella että päästään lähtöselvitykseen ja koneeseen. En ole ollut kuin yhden kerran ulkomailla ja lentokoneessa joten hieman hirvitti että mitenkähän lentomatka menee. Koneeseen kömmittyä mietin että mahdunkohan istuimiin ja riittääkö turvavyössä hihnaa. Hyvin mahtui ja turvavyötä sai jopa kiristää. Tällaisiin asioihin ei törmää ellei ole todella ylipainoinen. Olin tyytyväinen ettei tarvinut pyytää turvavyöhön jatkopalaa. Lento kesti kolme tuntia joten ei otettu lentokoneen ruokia vaan mukana oli automatkalle ostettuja karkkeja ja juotavaa.

Lentokone laskeutui Burgasiin josta oli puolen tunnin ajomatka Sunny Beachille. Jos siis oltaisiin ajettu sinne suoraan. Ensin nakattiin muuta porukkaa muihin hotelleihin ja me pääsimme viimeisten joukossa Opaliin. Hotellin vieressä oli ravintola jossa kävimme syömässä ja sitten saikin mennä nukkumaan. Kuvassa vasen parvekerivistö ja siitä alin, se oli meidän huone.

Aamulla herätys 8.30 ja aamupalalle. En syö aamupalaa koska en ole siihen aikaan yleensä hereillä ja minun aamupala on yleensä kuppi kahvia ja tupakka. Nyt kun seuraavaan ruokailuun olisi pitkä aika piti itsekin tottua siihen että syö aamulla jotain. Onneksi hotellin aamupalalla oli paljon kaikkea kylmää ruokaa koska en voi aamulla syödä mitään munakasta tms. lämmintä evästä. Napa täynnä leipää ja muroja köllötteli hetken hotellilla ennen uima-altaalle menoa. Uimassa tuli käytyä yllättävän harvoin. Enemmän tuli vain luettua rantatuolissa ja otettua aurinkoa. Siestan aika menikin hotellin rantatuolissa köllötellessä koska olisi ollut turha lähteä kuumimpaan aikaan päivästä kävelemään kukkaiskadulle. Kunhan aurinko oli hieman hivuttautunut taivaalta alemmas lähdettiin kiertelemään Sunny Beachia. Kukkaiskatu oli iso katu jossa oli paljon pieniä kauppoja ja putiikkeja sekä ravintoloita. Tuliaisiksi tuli itselle ostettua pyyhe.

Mitään opastettuja retkiä ei käyty läpi vaan vietettiin aikaa Sunny Beachia kierrellen. Kerran kävimme vieressä olevassa Nessebarissa bussilla mutta se oli pikavisiitti. Ensin minulla oli ollut maha hieman sekaisin ja Nessebarissa se iski ukkoon. Kuitenkin vanha amfiteatteri ehdittiin nähdä Nessebarissa joka oli vielä käytössä. Siellä järjestettiin aina jonkinlaisia bileitä ja bändejä esiintyi teatterin lavan päälle rakennettulla esiintymislavalla. Sunny beachilla tuli kierrettyä eri katuja ja joka paikassa nyt oli kutakuinkin samat tavarat myytävänä turisteille.

Syömässä kävimme erilaisissa ravintoloissa ja hieman jäi harmittamaan kun en uskaltanut maistaa haita joka löytyi ruokalistalta. Ruokalistoissa oli aika vähän paikallisia ruokia joita olisin halunnut maistaa. Joka paikassa vaan tarjottiin pitsaa ja pastaa. Dino-niminen ravintola oli hieno. Se oli kuin jokin vanha luola jossa seinillä oli luolamaalauksia. Vaikka paikka oli erikoinen niin menu oli sama mitä muuallakin. Paikallista grilliruokaa tuli usein syötyä. Kanasta tehtyä kebabbia tortillaleivän tapaisen lätyskän väliin rullattuna. Kanan lisäksi rullaan laitettiin ranskalaisia ja salaattia. Jälkiruuaksi pystyi samasta kojusta tilaamaan pannukakkuja. Erittäin ohut lätty paistettiin valurautalevyllä ja väliin sai valita erilaisia hilloja tai suklaalevitettä. Suklaalla täytettynä niitä tuli ostettua ja olivat kyllä todella hyviä.

Mustassa meressä ei ehditty käydä uimassa koska päivät meni liian nopeasti ja viimeiset päivät meni vain ollessa kun oli jo niin väsynyt ja vielä hieman huonossa kunnossa. Kuitenkin löydettiin kaksi minigolf-rataa jotka oli pakko käydä testaamassa. Toinen oli ihan rannan vieressä ja siellä olikin radat merkattu maiden lippujen mukaan. Suomi oli numero 17. Rata oli hauska ja erilainen mitä Suomesta löytyvät. Toinen oli sitten taas samanlainen mitä Nallikarissa. Mukava oli pelata ja aika meni hujauksessa. Valitettavasti hävisin kummankin pelin. Häviäjä maksoi drinkit. Suurimassa osassa baareista ja ravintoloista oli tapa että jos tilaa drinkin, niitä saa kaksi. Lisäksi yhdessä ravintolassa sai kahviliköörishotin ruuan jälkeen ja jälkiruuan kaveriksi. Viina ja kalja oli halpaa, limsat ja mehut samoissa hinnoissa mitä Suomessa. Paikallisista ruokakaupoista saikin ostaa viinejä, viinaa sun muuta alkoholijuomaa samalla kun haki leipää ja maitoa. Niinpä ostimme pullon banaanilikööriä ja minttuviinaa ja jatkoimme iltaa hotellihuoneessa. Pelasimme pelikorteilla eri pelejä ja häviäjä joutui ottamaan ryypyn pullosta. Seuraavana päivänä sitten darrassa mentiin syömään pitsaa hotellin vieressä olevassa ravintolassa.

Vielä viimeisenä viikonloppuna kävimme vossikka-ajelulla. Kukkaiskadun läheisyydessä liikkui ainakin 5 hevosten vetämää kärryä jotka kyydittivät turisteja. Meidän ajoreitti meni Sunny Beachin uudempaan alueeseen jonne oltiin rakennettu monta uutta hotellia sekä iso ostoskeskus. Tämän viikon tiistaina sitten aamupalan jälkeen menimme bussilla lentokentälle. Lento lähti 19.45 ja olimme Suomessa 22.30. Kunhan oltiin matkalaukut saatu, söimme lentokentällä ja menimme hotellille. Kassalla oleva nainen antoi meille superior-huoneen tavallisen hinnalla. Sillä hetkellä oli jo niin väsynyt että oli vain tyytyväinen että sai huoneen missä on sänky. Huone oli siis astetta hienompi, kylpyhuone ja hotellihuone olivat isommat. Huoneessa oli pöydällä tarvikkeet jos halusi keittää teetä, kahvia tai kaakaota. Kylppärissä oli taas erilaisia shampoita ja rasvoja sekä kylpytakit ja tohvelit kummallekin. Vaikka väsynyt olinkin, en saa nukahdettua ellen ota lääkkeitä. Meni siis vielä hetki että sain unen päästä kiinni mutta sitten nukkuikin kuin tukki. Taas aamupalan jälkeen autoon ja nokka kohti Kalajokea. Kalajoella oltiin yksi yö ja eilen ajettiin sitten kotiin. On kyllä tosi mukava olla takas Suomessa ja kotona. Olihan tuota jo Roosaakin ikävä. Nyt onkin sitten ihan tavallista Suomiruokaa tiedossa. Tänään maksalaatikkoa, huomenna jauhelihakastiketta ja sunnuntaina hernekeittoa. Ohjelmassa: ei mitään. Ukon viimenen lomaviikko joten mitään ei tehdä vaan ollaan vaan ja ellotellaan.

Matkakuume

2011-08-06T10:23:00.000-07:00

Huomenna reissuun. Aamulla pakataan tavarat ja iltapäivällä nokka kohti Kalajokea. Viedään Roosa sinne hoitoon matkan ajaksi ja ollaan yksi yö anoppilassa. Sitten maanantaina ajetaan Vantaalle ja ollaan hotellissa yötä. Kaikki tavarat on valmiina ja lääkeet sun muut tarkistettu että riittävät matkan ajaksi. Toppeihin vaihdoin uudet metallirenkaat muovisten tilalle, ne säätelee sitä olkaimen pituutta. Harmaaseen paitaan laitoin muutaman tikin ettei alukangas tule esille. Tuo harmaa paita on pari numeroa liian iso joten sitä ei voi yksinään pitää, kaula-aukko on aika matalalla. Mutta ostinkin sen sitä varten että voin pitää sitä toppien kanssa. Huh huh, matkakuume iski vihoviimein. Haluaisi jo nyt istua lentokoneessa ja odottaa millon pääsee uima-altaaseen uimaan.

Huomenna en ehdi varmaan raportoida mitään kiireessä joten kirjoitan seuraavan kerran sitten kun tulemme Bulgariasta. Nyt ei voi muuta kuin odottaa että pääsee reissuun lähtemään. Sen takia ajattelinkin että laitan jaloille jalkakylvyn ja naamaan savinaamion. Kurkkua ei ole joten ei saa siivuja silmille mutta kyllä se kelpaa ilmankin. Saa hetken rentoutua ja rauhoittua. Huomenna. On sitä jo odotettukin. Nähdään siis reilun viikon päästä! : )

Itkuherkkä

2011-08-05T12:36:00.000-07:00

En tajua mistä tämä johtuu. Olen kolmatta päivää ollut siinä kunnossa että ihan sama mitä näen tai kuulen niin tuntuu että tulee tippa linssiin. Aina kun näitä itkuherkkä-päiviä on niin ensimmäisenä pelkään että A. Olen raskaana tai B. Masennuskausi on tulossa. No, kumpaakaan noista ei pitäisi olla ja silti ihmettelen että mistä tämä fiilis. En ole mikään akkamainen nainen joka itkeä pillittää aina kun on naisten päivät tai sitten ihan muuten vaan. Naisten päivät ovat olleet jo, masennusaika on kyllä alkanut (syksy) mutta en ole masentunut. Silti se on ihan sama näenkö telkkarissa koiranpennun tai kaupassa vessapaperia jossa on perhosia niin tuntuu että itku tulee. Ärsyttävä olotila. Onneksi kotona nyt saa itkeä niin paljon kuin haluaa mutta tympeää kaupassa silmät vetisinä ja punaisina kulkea. Tietäisi mistä tämä johtuu niin tekisi asialle jotain. Sitten kun itkettää jatkuvasti ja on sen takia mieli maassa niin tietenkin sitä sitten ajattelee jotain surullista niin siitä itkusta ei meinaa tulla loppua. Saa nieleskellä jossain hyllyjen välissä ja miettiä että onko olemassa leikkausta jolla voi poistaa kyynelkanavat. Itkeminen on monella tapaa rentouttavaa ja monesti katsookin "akkojen elokuvia" että voi niiskuttaa sohvalla mutta kolme päivää putkeen sillä fiiliksellä että meinaat parkua grillin pihassa sen takia että ikkunassa on kadonneesta miehestä ilmoitus. Taikka kun kaupasta ei löydykään hattua mitä etsit. Taikka että huoltamolla ei ole juuri sitä limsaa mitä haluat. Raskasta.

Naisten vaivat poisluettuna vaihtoehdoiksi jää vain bipo. Mutta ei minun masennuskaudet ole tällaisia olleet. Ne ovat olleet samantien niin pahoja että olen halunnut sairaalaan siinä pelossa että teen itselleni jotain. En ole masentunut tai mitään. Vain itkuherkkä. En tiedä että kuuluuko se edes bipon masennuskauden oireisiin. Toivottavasti tämä menee ohi koska sunnuntaina lähdetään reissuun. Nämä on taas niitä hetkiä kun vituttaa olla nainen.